Vajaa kuusitoista minuuttia ja neljä biisiä lanataan läpi keskitempoisen junttauksen voimin riffien ollessa yksinkertaisia ja iskeviä. Kokonaiskuva vaikuttaa jopa karsitulta, mutta se sana ei tee yhtyeelle oikeutta. Paremminkin voisi sanoa, että biiseissä ei ole mitään turhia elementtejä ja ne ruhjotaan läpi antaumuksella. Ei turhia temponvaihtoja tai kymmeniä riffejä parissa minuutissa, vaan perusasioissa pitäytyvää death metalia, joka jaksaa yhä edelleenkin viehättää lievästä tasapaksuudestaan huolimatta.

Soitannollisesti yhtyeessä ei ole moitittavaa ja varsinkin vokalisti R. Kurimuksen voimakas perusörinä miellyttää. Soundillisesti Torture Metal on myös onnistunut, joskin ehkä hieman liian pehmeän kuuloinen. Muutoin onnistunut kitarasoundi voisi olla vielä asteen terävämpikin, vaikka eipä se ole haitta eikä mikään. Basson läpseen kuulee ja rummut ovat perusvarmaa jälkeä. Näin ollen Torture Metalista ei pahemmin onnistu löytää nokankoputtelua vaan jälleen kerran uusi yhtye onnistuu tekemään täysin tavanomaisista elementeistä yllättävänkin nautittavan keitoksen. Pientä iskevyyttä kappalemateriaali vielä kaipaisi, mutta tällaisenaankin Napoleon Skullfukk on jo keskivertoa parempi yhtye.