Lappeenrantalaisten lainaosasto koostuu pääosin vanhoista suomipunk- ja -rockralleista. Terveiden Käsien Pissaa ja paskaa sekä CMX:n Matti rullaavat alkuperäisten tavoin vihaisesti ja kompaktisti, mutta valinnat ovat kenties liian itsestään selviä. Ne Luumäet -kollektiivin Onnellinen perhe soi pirteästi mutta niin ikään turhankin uskollisena alkuperäisesitykselle. Parhaiten kolmikon käsissä taittuvat Tavaramarkkinoiden Kevät sekä Eppu Normaalin rosoisemmalta kaudelta poimittu Rääväsuita ei haluta Suomeen; näistä etenkin ensin mainittu temoaa mukaansa Hynysen synkän vokalisoinnin ja komeasti soivien kielisoitinten ansiosta.

Bändi itsekin toteaa, että Mana Manan Kuolla elävänä -synkistelyssä on poikkeuksellista tenhoa, jonka jäljittely on vaikeaa. Tämän huomaa myös Kotiteollisuuden versiosta, joka on Kaarle Viikatteen lurittamaa sooloa myöten sinänsä pätevä esitys, mutta alkuperäisen makaaberia ja itsetuhoista tunnelmaa lienee käytännössä mahdotonta tavoittaa.

Sotakoiran puolituntinen hurahtaa ohi kivuttomasti, mutta kuten sanottu, levyssä ei oikein ole aineksia pitkäkestoiseen kuunteluun. Hieman hajanaisena kokonaisuutena se on lähinnä kuriositeetti, joka silti löytänee tiensä bändin ystävien levyhyllyihin. Lappeenrantalaiset suuntaavat lähiaikoina uudelleen studioon, ja alkuvuodesta kuultavana pitäisi olla taas uusi pitkäsoitto, joten faniensa laiminlyönnistä orkesteria ei voi syyttää.