Laulaja Jussin Olvin karhentamalla kurkullaan laulamat rallit ovat iloista ja samaan aikaan sopivan veemäistä skapunkkia parhaimmillaan, ainakin mitä kotimaan skeneen tulee. Okei, löytynee rajumpia yhtyeitä, löytynee siihen ja siihen suuntaan jyrkemmin kallellaan olevaa kamaa. Mutta tässä onkin kyse kokonaisuudesta ja sillä rintamalla Need for Treatment vetää pidemmän korren kuin moni muu yrittäjä. Hei; jos yhtyeellä on kappale nimeltään M.I.L.F., voiko se olla huono? Ja Far from Homen pimputusmelodia on paras tänä vuonna kuulemani, näillä hepuilla on melodiantajua, tärkein avu hallussa siis. Ja svengiä, sitä rollia, sitä löytyy. Rockia onkin jo koko maailma tulvillaan.

Vuodesta 2004 perustettu retkue on nähnyt aktiivisia ja vähemmän aktiivisia jaksoja, ainakin mitä verkkosivujensa biografiaan tulee. Hyvä että kone on jyrähtänyt tällä kertaa käyntiin oikein kunnolla, tällaista jälkeä on nimittäin ilo kuunnella. Jo mainittu Far from Home on toki nerokkuudessaan kiistaton huippuhetki, mutta löytyy lätyltä muitakin erittäin viihdyttäviä hetkiä. Se suurin läpimurtohitti mahtavine euroiskelmäkertosäkeineen tosin puuttuu, siksi ei pistesaldokaan aivan huippuunsa yllä. Yksi lisäpiste tekisi mieli antaa albumin vajaan 31 minuuttisen keston vuoksi; tämän pituisia levyjen tulisi aina olla. Mutta säästetään se piste seuraavaan kertaan.