Eradicationin pyrkimyksenä on tehdä omaperäisiä heavy metal -biisejä. Omaperäisyydestä en tiedä, vaikka osaan biiseihin onkin haettu tuntumaa hieman pehmeämmistä tunnelmista. Suurimmaksi osaksi tavara on keskitempoista heviä hieman Iron Maidenin, Hammerfallin ja monien 70- ja 80-lukuisten konkarien tyylisesti, vaikkakin taidoilta jäädään kauas. Toteutuspuoli ontuu ja biisit kuulostavat melkoisen keskeneräisiltä tai hiomattomilta.

Eradicationin ongelmalista on pitkä. Ensinnäkään demolle ei kannata laittaa yhdeksää keskeneräistä tai huonosti treenattua biisiä. Toisekseen laulaja tuntuu taitavan englannin ääntämisen vähän kehnonlaisesti. Samaten laulaja ei ehkä pääse äänellään täysin oikeuksiinsa tai hän ei vain pysty parempaan suoritukseen, sillä laulu on melkoisen väkinäistä, eikä äänessäkään hirmuisesti suitsuttamisen aihetta ole. Kolmanneksi tuotantopuoli on mitä on. Tokihan millään ei ole mitään väliä, jos bändi aikoo soitella vain omaksi ilokseen maailman tappiin asti.

Toki biiseissä on ideaa ja soittokin kulkee ihan mallikkaasti etenkin (laukka)heavyvetoisemmissa paloissa. Mutta totuus on se, ettei näillä eväillä vielä pitkälle pääse.