Yhtyeen toinen julkaisu pitää sisällään neljä kappaletta, joissa vuorottelevat tinkimätön sorvaus ja siihen loihdittu melodiataju. Riffit ovat väkivaltaisia, mutta samalla ne jättävät henkiin. Onko sitten lohdullisempaa ampua polvilumpioihin kuin suoraan kuolettavalla laukauksella? Tämä yhtye jättää tylysti maahan makaamaan ja vieläpä sylkäisee naamaan uhrin kieriessä tuskissaan polveaan pidellen.

Empiria avaa pelin nopealla ja rytmikkäällä riffityksellä, joka on kuitenkin tarpeeksi painavaa. The Demanded Path puolestaan on hieman kulmikkaampi kappale, eikä sen melodia ole ihan sieltä tarttuvimmasta päästä. Beneath the Hostile Mind soolojensa kera, sekä Lilth jatkavat avausraidan kanssa miellyttävällä asteikolla. Tarjolla on rujouden, juntan ja melodian pettämätöntä kolmiodraamaa.

Bändi olisi makuuni muuten täydellinen, mutta valitettavasti vokalisti Jarkko Koukonen jää lähdössä hieman jälkeen muista kavereistaan. Möyrintä on kyllä rouheaa ja suhteellisen painavaa, mutta siitä puuttuu tietty luonnollinen aggressiivisuus ja selkeys. Tuo asia kun saadaan kuntoon, niin silloin puhutaan varsin varteenotettavasta metallijyrästä.