Asialla on selvästi kokeneita muusikoita, eikä mikään juuri kyhätty teinipumppu - demojakin on laadittu jo neljä kappaletta vuonna 2002 alkaneella yhteisellä taipaleella. Laulusolisti Janne Keränen laulaa puhtaita melodioita teknisellä taidokkuudella. Perinteinen rock-kokoonpano eli basso, rummut ja kitara tuottavat isoa, groovaavaa, melankolistakin rockmusiikkia massoille, joiden mielestä Spin Doctors on liian höpsöä ja Bon Jovi parhaimmillaankin liian poppia.

Tästä promosta on vaikea sanoa mitään: ihmetyttämään panee se ammattitaito, jolla levy on paitsi sävelletty, soitettu, sovitettu ja laulettu myös viimeistelty. Miksei tämä orkesteri ole jo levyttänyt "oikeasti"? Promosinkku ei tarjoa oikein mitään syytä bändin sainaamattomuudelle.

Here & Now on omalla tavallaan hyvin tarttuva laulu, ja sopisi sellaisenaan vaikkapa Dredg'n levylle - siis ei nyt kuitenkaan ihan poppiradioiden A-soittolistakamaa. Zero a.m. sen sijaan on hieman melodisesti köyhempi ja vähemmän groovaava - joskin alkuriffi on musertava. Solisti Keräsen olisi voinut melkein kuvitella paikkaajaksi paitsi Dredg'iin myös edesmenneen Pete Wallin pallille 1990-luvun alkuvuosina.

Kritiikiksi mainittakoon (hirvittävän näköisen pahvikotelon lisäksi), että ehkä levytyssopimuksettomuudelle on löydettävissä muutama syy. Ensinnäkin englanniksi lauletulle stadionrockille ei maassamme ole oikein markkinoita. Toisekseen Dianin musiikki on ehkä aavistuksen verran kliinistä ja teknokraattista. Näiden kahden laulun ollessa kuitenkin kovin samankaltaisia pitäisi mahdolliselle kokopitkälle sitten säveltää jotain muutakin, jotain tarttuvampaa, jottei tämä tekninen tekeminen muutu puuduttavaksi tapetiksi. Sellaiset selkeät koukut puuttuvat nyt - ja ne Bon Jovin mukanalaulettavat kertosäkeet.

Ja koska edellinen kappale oli silkkaa spekulaatiota: täydet pointsit promolle.