Kuulaita särökitaramelodioita kuullaan usein ja tuntuukin siltä, että erilaisilla sovituksilla jotkut melodiat istuisivat saumattomasti myös johonkin melodisemman doom/death-kentän bändiin. Levy on selkeä kokonaisuus, mutta tarpeeksi rikkaat sovitukset pitävät huolen siitä, että levy ei lipsu liiallisen tasapaksuuden puolelle. Soundien puolesta levy on onnistunutta jälkeä, kitaroiden ja koskettimien kutoessa yllättävänkin paksuja äänimaisemia. Black metaliksi kitaroiden soundi on myös pehmeähkö, joskaan on vaikeaa kuvitella sopivampaakaan soundia Totalselfhatredin materiaaliin. Laulupuoli on pääasiassa aika tavanomaista, mutta toimivaa rääkyä vaikka satunnaista puhdastakin laulua kuullaan.

Totalselfhatredin debyytti ei kuitenkaan onnistu nappaamaan mukaansa aivan sellaisella voimalla kuin olisi mahdollista ja sen herättämät tunteet ovat vain tietoisuuden rajoilla leijailevia harmaita haamuja. Tämän tyyppinen musiikki on kuitenkin omalta kohdaltani aika vahvasti sidoksissa ympäröiviin tunnelmiin. Tietynlainen samaistumisen jää siis saavuttamatta, kun levyä kuuntelee keskellä lämpimintä kesää. Jos tunnelmallisen melankolinen ja melodinen black metal on sydäntä lähellä, on Totalselfhatred kuitenkin ehdottomasti vähintään koekuuntelun arvoinen.