Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Kakkoskappale Ascension yhdistelee hieman The Great Annihilatorin aikaisen Swansin mieleen tuovaa akustista kitarariffiä, huminaa, kaikua, kaukaista ihmisääntä, suhinaa, luonnollisesti feedbackia sekä yksinkertaista syntetisaattoria ja perkussiota painostavaksi helvetiksi. Loppua kohden myös kirkkaampi sähkökitaramelodia tekee lyhyen esiintymisen.
Seuraavat nelisen kappaletta taas keskittyvät enemmän tai vähemmän musikaaliseen tummaan ambientiin. Kaikenlaiset hälyäänet ja kaiku ovat kuitenkin suuremmassa roolissa kuin mitkään konventionaalisemmat musiikilliset elementit, vaikka nekään eivät jää aina pelkän statistin rooliin. Vaikka ambientimpi tyyli ei nouse aivan yhtä onnistuneeksi kuin julkaisun pari ensimmäistä kappaletta, ovat nekin varsin pitkälle kelvollista materiaalia: esimerkiksi Receiving Silencen äänimaisemaa kasvatellaan onnistuneesti mitä pidemmälle kappale etenee. Levyn päättävä The Silence taas palaa aloituskappaleen tunnelmiin ja se sulkeekin lievässä outromaisuudessaan albumin loistavasti.
The Process ei missään mielessä ole sellainen albumi, jota haluaisi kuunnella useita kertaa putkeen tai välttämättä edes joka päivä. Tunnelman luonti on kuitenkin niin vahvaa, että kun levyn saa ensin laitettua soimaan, onnistuu Sink vetämään kuulijan vastustelematta omaan maailmaansa. Rauhallisessa mielentilassa ja mielellään öisin kuunneltuna The Process onkin parhaimmillaan. Oikeastaan on vaikea kuvitella sitä edes kuunneltavan missään muissa olosuhteissa.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!