Levyarvostelut

Plutonium 74 – Peittoalueen Ulkopuolella

Tätä on odotettu. Viisi vuotta sitten lähes täydellisen debyytin, Pasilasta Kallioon, julkaissut Plutonium 74 on siirtynyt Stupidon leipiin ja pitkän odotuksen jälkeen kakkosalbumi, Peittoalueen ulkopuolella, näkee päivänvalon. Pasilasta Kallioon oli rehellistä ja menevää soundia täynnä ja kappaleiden sanoitukset olivat hauskoja ja oivaltavia. Levytetyn tuotannon lisäksi yhtye on kerännyt mainetta energisillä keikoilla, joissa tanssijalka vipattaa ja hiki virtaa. Näitä samoja elementtejä toivoi löytävänsä myös kakkosalbumilta, mutta toisin kävi.

Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen pettymys on valtava. Ei enää maanläheisiä sanoituksia eikä rempseitä taustoja, joita Plutoniumilta oli tottunut kuulemaan. Vauhti on rauhoittunut huomattavasti ja paikoitelleen kuullaan vain laulaja Ylermiä ja akustista kitaraa. Vain alkupuolen nopeammat revittelyt tuovat mieleen viiden vuoden takaisen Plutonium 74:n. Mainio Alakerran orkesteri torvineen muistuttaa alkuaikojen Ultra Brata ja Plutoniumin nokkelat sanoitukset saavat hymyn huulille. Jo aikaisemmin Myspacessakin kuunneltavana olleessa Kaisa meni diskoon -biisissä on selvästi hittipotentiaalia ja sen kuulemiselta tänä kesänä on varmasti vaikeaa välttyä.

Vasta useamman kuuntelukerran jälkeen alkaa muu albumi aueta. Hauskan vuoropuhelun sisältämä Ihmisestä^2 on Ylermin ja Petra Vehviläisen sanaleikki, joka on vertaansa vailla. Tuubajuuba puolestaan huumaa hypnoottisella bassolinjalla, joka kuljettaa kappaletta eteenpäin junan lailla. Albumin toiseksi viimeinen kappale, Pilvikumpujen laet, on noussut useamman kuuntelukerran jälkeen levyn suosikiksi ja sen rytmikäs länkkärikomppi saa kappaleen lentämään joka kerta. Lopun Ior Bockin kelailut sopivat hetkeen enemmän kuin hyvin ja tämän olisikin soinut olevan albumin päätösraita.

Kokonaisuutena Plutonium 74:n kakkosalbumi on debyyttiä eheämpi teos. Peittoalueen ulkopuolella vaatii paljon kuuntelua, mutta kärsivällisyys palkitaan. Alkupettymyksen jälkeen kokonaisuus aukeaa ja yksittäiset biisitkin alkavat kuulostaa kerta kerran jälkeen paremmilta. Tuskin tästä Pasilasta Kallioon -tyylistä joka kesän klassikkoa tulee, mutta kelpo albumi Peittoalueen ulkopuolella on joka tapauksessa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-06-25
Arvostelija : Timo Korander

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Comments

One response to “Levyarvostelut”

  1. […] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.