Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Uusimmallaan bändi ottaa harppauksen kohti melodisempaa ja progressiivisempaa tyyliä, mutta vanhaa kunnon tykitystäkin on mukana. Nimihirviö Morphogenesis aloittaa levyn komeasti. Laulaja Christian Älvestamin puhtaisiin laulusuorituksiin on saatu selkeästi enemmän energiaa, mikä tuo toivotun piristysruiskeen soittoon. Myös Timewave Zero toimii kuin häkä. Mätön ja melodisuuden välille on luotu toimiva kontrasti ja varsinkin kertosäkeet uusimmalla levyllä ovat parhautta.
Viimeistään Artificial Sun Projection esittelee rohkeasti uusia juttuja kokeilevan Scar Symmetryn. Siinä keinuva rytmi ja maalailevat kitaramelodiat vievät kuuntelijan kauas tutuilta vesiltä. The Missing Coordinates on nopeampi ja aggressiivisempi, mutta jatkaa muuten samaa kehityslinjaa. Holographic Universe paljastuu nopeasti selkeäksi irtiotoksi aikaisempaan. Yhtyeen jäsenet ovat kokeilunhaluisia ja ovat rohkeasti hakeneet musiikkiinsa uusia tuulia. Ratkaisu varmasti jakaa kansan mielipiteet, mutta tosiasiassa nykyinen tyyli on ajattomampi ja luo mahdollisuuksia uusiutumiseen. Kitaristi Jonas Kjellgren kertoi toisen levyn tiimoilta bändin jäsenten olevan innoissaan ja tosissaan Scar Symmetryn kanssa, koska sen kautta he voivat tehdä jotain, mitä he eivät vielä koskaan ole tehneet. Tämä kuuluu.
Suurin yksittäinen yllätys on laulusuoritukset. Prism and Gatessa mennään jopa, niin ällistyttävältä kuin se kuulostaakin, power metal -tyyliin. Herääkin kysymys, mihin asti kokeilullisuus vedetään? Kysymys on aiheellinen, sillä nimikappale, yhdeksänminuuttinen Holographic Universe hakee tunnelmaa aina devintownsendmäisestä futuristisuudesta. Viimeisissä kappaleissa voi kuulla toinen toistaan erikoisempia ratkaisuja. Loppu on kieltämättä lievä kaaos, jossa hallitsee ahdistava epäjärjestelmällisyys. Jos alku hämmästytti suurella erolla aikaisempaan, levyn loppu on ällistyttävä alkuun verrattuna. Mielipuoliseksi yltyvä poukkoilu rytmistä toiseen jättää jotenkin neuvottomaksi. Savun laskeuduttua levy päättyy rauhalliseen outroon ja olo on tyhjä. Kuinka helvetisti mahtuukaan tunnin pituiselle levylle?
Holographic Universe on rohkea suunnanmuutos. Levy ei avaudu helposti, mutta tarjoaa uudistunutta Scar Symmetryä laidasta laitaan, vaikka lopussa bändiltä lähteekin mopo käsistä. Silti ehdottomasti paras levy ruotsalaispoppoolta tähän asti.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!