Messengers – Messengers

Dave mesettää, Yrölät Jake ja Timo mesettää, Joe Vestich (USA) mesettää.

“Isokynä” Lindholmin uusi kokoonpano Messengers ei saatekirjeen professionaalisuuskehuista huolimatta ole kuivien ammattilaisten kuivaa musiikkia kaltaisilleen, vaan ihan oikeasti groovaava rock- ja blues-albumi. Sitä passaa kuunnella, vaikkei Daven aiemmasta tuotannosta pitäisikään, saati bluussinrenkutuksesta. Se on erityistä ja taitavaa, mutta kuulijaystävällistä musiikkia.

Messengersin samanniminen tuotos on albumina saumaton kokonaisuus: livakasti rullaavat biisit loppuvat oikeaan aikaan (suurin osa niistä on pariminuuttisia) ja saavat kuuntelijan odottamaan seuraavaa. Ja seuraava seuraa – aina edellisen biisin tunnelmaa eteen päin kehittäen. Jopa viimeisen “pakollisen” kymmenminuuttisen jaksaa tällainen punkkarinretkukin kuunnella, minkä voi halutessaan ottaa kohteliaisuutena. Pelkistetty, tunnelmallinen, juurekas rock’n’blues sopii kyllä näpäkästi myös kolmisoinnun ystävän korvaan.

Tämä levy on mielentila. Tämä levy on lyhytelokuva. Tämä levy on se elokuvan pikkurikollinen hengailemassa yksin sunnuntaisessa, kesäpölyisessä kaupungissa auringonlaskun aikaan, ristiriitaisia fiiliksiään kelaten ja kulman takana odottavaa tapaamista jännittäen… “Hey son, get outta walk… You and me, we’d need to talk…”

Särmän ja tunnelman luomiseksi ei tarvita paljoa. Rock voi olla myös askeettisuuden juhlaa. Tässä lähtee perusrockbändisetistä ja sitä pyörittävistä sedistä irti kaikki, mitä tarvitaan. Karuutta ja kauneutta ei tarvitse erikseen alleviivata, sillä se kyllä kuuluu ja tuntuu. Joten vedä vain huulesi vinoon – mutta älä hyvä ihminen Kaken kanssa lähde rokkaamaan, vaan Daven.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-26
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.