Grunge-yhtye Cubehead lähetti vuosi sitten Control-demonsa minulle arvosteltavaksi ja ystävälliseen tapaani tyrmäsin levyn soundimaailman aika totaalisesti. Se oli hyvin kuvattavissa adjektiivilla oksettava, mikä ei mielestäni ole enää suvaittavaa siinä vaiheessa, kun jäsenistä kolme ovat levyttäneitä artisteja. Ammattilaisena ei enää pitäisi tehdä huonoa jälkeä. Ei siitäkään tulisi mitään, jos muurari tekisi savupiipun vähän sinnepäin.

Ignorancen kanssa asiat ovat kuitenkin jo aivan toista maata kuin aiemman demon kanssa. Sitä ei uskokaan, miten paljon hyvät tuotantoarvot lisäävät mukavuutta kuuntelukokemukseen. Kitarasoundi on jo aika buenon kuuloinen, soitinten välinen balanssi kunnossa ja ensivaikutelma ei ole luotansa työntävä kuten aikaisemmin. Levy ei oikeastaan edes tunnu demolta, vaan näyttää ja kuulostaa ihan oikealta julkaisulta. Laulaja kuulostaa edelleen yhtä mahtavalta kuin aiemminkin, eli lähtökuopat ovat aika hyvällä mallilla. Tästä onkin hyvä lähteä rämpimään.

Jos pitäisi mainita oppikirjaesimerkki toimivasta grungesta, se olisi demon käyntiin pyöräyttävä Crawl, joka on myös levyn ehdoton helmi. Lisäksi Ignorance näyttää tietä sille, miten grungesoolot pitäisi soittaa. Päätöskappale Fallen on puolestaan malliesimerkki grungeslovarista.

Harmi, että näitä ei julkaistu Seattlessa vuonna 1991, sillä silloin tämä olisi voinut olla muiden grungehittien joukossa. Kappaleihin jos lisäisi aivan hitusen tempoa lisää, Ignorance olisi aika lailla parhautta, mutta kelpaa kyllä tällaisenaankin.

Levyn muut biisit jäävät hieman aiemmin mainittujen biisien jalkoihin, mutta saa jäädäkin. Ne eivät missään tapauksessa ole huonoja. Jos viiden biisin demolla on kolme erinomaista biisiä, mihin useat artistit eivät pääse edes kolmen albumin aikana, ovat asiat mielestäni kohdallaan.

Lisää tätä. Tähän mennessä Ignorance alkuvuoden kovin demo mitä minulle on tullut.