Hwainoo-nimeä hetken ihmeteltyäni, huomaan bändin nimenneen koko Kainuun maakunnan uudestaan ja mikäpä ettei, kyllähän tuo nimenä hyvältä sinänsä kuulostaa. Myös levyn kannen teema voisi liittyä vainoon tai Kainuuseen, miten vaan. Itse musiikillinen anti sitten ei tuo power-genreen mitään uutta, ei myöskään raiskaa vanhaa valmista liian kanssa. Ultimatium on terävää keskitietä, mutta samalla turhan tuttua ja turvallista. Biiseissä on kyllä periaatteessa kaikki kohdallaan, mutta toisaalta mitään erikoista tarjottavaa bändin musiikilla ei valitettavasti ole, eikä yksikään levyn kahdeksasta kappaleesta tarjoa varsinaisia huippuhetkiä. Peruspowerin ystäville bändillä on tarjolla napakka täyspitkällinen menevää tavaraa, mutta uusia tuulia etsivien kannattaa hypätä Ultimatiumin ylitse. Eipä tähän oikeen muuta lisättävää ole.