 Jos Theatres Des Vampiresissa ei juuri mitään muita positiivisia ominaisuuksia olekaan, niin ainakaan sitä ei pääse syyttämään sinnikkyyden puutteesta. Anima Noir on jos ties kuinka monennes albumi kammotulta yhtyeeltä eikä lopputulos ole tälläkään kertaa juuri millään tavalla mairitteleva, sikäli mikäli sitä kukaan edes odotti. Tähän mennessä yhtyeen soittama materiaali - oli se sitten alkuaikojen melodisen laidan black metalia tai bändin tällä hetkellä esittämää kepeähköä goottimetallia - on ollut parhaimmillaankin keskinkertaista ja pahimmallaan aika sietämätöntä, eikä uudelta albumilta odota juurikaan mitään.
Theatres Des Vampires pääsee kuitenkin yllättämään, sillä Anima Noirin ensimmäinen kappale Kain on tarttuvassa melodisuudessaan yllättävänkin hyvä, vaikka sanoitukset herättävätkin myötähäpeää. Myös julkaisun kolmas raita, Rain, onnistuu yllättämään, kunnes kuulija saa tietää sen olevan The Cult -laina. Tämän jälkeen kaikki onkin tasaista alamäkeä: vokalisti Sonya Scarlet alkaa kuulostaa hetki hetkeltä sietämättömämmältä kiljuhanhelta, kosketinsoitinvoittoinen materiaali yrittää kuulostaa synkältä, kohtalokkaalta ja teatraaliselta, mutta onnistuu kuulostamaan vain yhdeltä jatkuvalta kestokliseeltä, särökitaroiden ollessa enemmän tai vähemmän taustalla jauhamassa yksinkertaisia, pääasiassa näennäismetallisia riffejään. Ainoa pirteämpi kappale ennen loppua on Two Seconds, joka poikkeaa muuten niin keskitempoisesta materiaalista hieman nopeammalla vauhdillaan.
Anima Noir on kuitenkin soundeiltaan ja toteutukseltaan ammattimainen, kuten voisi jo tässä vaiheessa uraansa olevalta bändiltä olettaa, mutta hyvien biisien säveltämistä ei niin helpolla vain keksitäkään. Kahdella paremmalla omalla biisillä ja yhdellä coverilla ei kovinkaan pitkälle pötkitä, jos muu materiaalia on keskinkertaisen luokatonta. Sen verran muutamat onnistuneet hetket kuitenkin onnistuvat pelastamaan, että albumi ei raappaa aivan niitä syvimpiä pohjamutia. |
Tämä viikko | Blogi
