Ensinnäkin on mainittava, että Divinity vaatii ehdottomasti kuuntelua kuulokkeilla. Siten tunnelmaan on helppo upota ja kauniit äänimaisemat pääsevät oikeuksiinsa heti ensisoundeista lähtien. Albumin avaava Ethereal Awakening antaa hyvän kuvan siitä, mitä jatkossa on luvassa. Toinen toistaan erikoisemmat synat muodostavat hyvin omalaatuisen ja mystisen tunnelman, jota maustavat kauniit pianomelodiat. Albumin yleisfiilis onkin varsin soundtrack-tyylinen ja orkesterimainen. Levyn alkupään kappaleet ovat keskenään hyvin samantyylisiä ja vasta loppupuolella tunnelma alkaa muuttua. Kauniiden maalailuiden lisäksi tunnelma vaihtelee hyvinkin painostavasta ja synkästä aina epätoivoiseen asti. Kaksi viimeistä raitaa eroavat selkeästi muusta kokonaisuudesta ja varsinkin päätöskappale Hollow City rumpuineen erottuu edukseen.

Mike Oldfieldit ja Vangelikset on selvästi kuunneltu tarkkaan ja vaikutuksia ei voi olla kuulematta. Yksinkertaisilla rakenteilla on onnistuttu luomaan kaunis joskin hieman tasapaksu kokonaisuus, jonka olisi toivonut kasvavan edes hieman johonkin suuntaan. Tämä vaatii ehdottomasti tietynlaisen mielentilan, jotta tunnelmaan pystyy samaistumaan ja saamaan siitä kaiken irti.