Parhaimmillaan levy on maltillisemmissa ja melankolisimmissa biiseissään. Rankemmat vedot tuntuvat menevän pahemman kerran pöpelikköön. Esimerkiksi Be My Anger kuulostaa revittelyineen lähinnä naurettavalta. Varsinkaan kitaristi-laulaja Ari Niemen laulusuoritukset eivät vakuuta miehen kokeillessa raskaampaa lähestymistapaa. Aiempaan biisiin, Waves of Insanity, Lehdon eteerisempi ja fiilistelevä laulu taas sopii kuin nakutettu. Muutenkin kappale edustaa tunnelmallisuudessaan levyn parhaimmistoa.

Bändiä vaivaa lievä takatempoisuus, joka tekee jo muutenkin hitaista biiseistä vieläkin laiskemman kuuloisia. Tämä kyllä sopisi doomimmalle orkesterille, mutta Nosdraman musiikkia se ei pue. Tämä on yksi niistä puutteista, jotka vaivaavat kautta levyn. Toinen on halvan kuuloiset soundit. Muilta osin levy sitten onkin ammattitaitoisesti ja hyvällä maulla tehty.

Nosdrama on joka tapauksessa todella laadukas bändi, ja avainasemassa ovat loistavat biisit. Draaman kaari on rakennettu joka raidalle huolella ja ammattimaisesti – yllätyksiä säästämättä. Potkivat ja omaperäiset riffittelyt soivat hienosti yhteen tunnelmallisten kertosäkeiden ja kekseliäiden c-osien kanssa. Tälle bändille soisi kyllä sopimuksen. Nosdrama tarjoaa hienosti vastapainoa manselaisten pandapoikien vyörylle.