Kymmenellä kappaleella vaihtelut ovat välillä hengästyttäviä, kun taas ajoittain kuulijan pulssia tasaantuu varsin materiaalin parissa, joka henkiin varsin vahvaa ambient-tunnelmaa. Saatteessa puhutaan orgaanisesta elektronisesta trip hopista, joka on varsin mielenkiintoinen luonnehdinta. Trip hopin sanan varsinaisessa merkityksessä pudotan pois, mutta jäljelle jäävät elektroninen ja orgaaninen sopivassa suhteessa ovat aika ytimessä.

Tunnelmien vaihdellessa eteerisestä teräksisen kylmään, on musiikin synnyttämä muotokuva sellainen, joka syntyy vuodenaikojen lipuessa ohi nopeutetulla filmillä. Varisinkin nimensä mukainen Cold on seisauttava kappale. Sen kylmä kolke ja Lumimarja Wileniuksen käsitelty laulu ovat sykähdyttävä yhdistelmä.

Tunnelmallisen toleranssin sisällä tapahtuva heilahtelu pysyy aisoissa koko levyn ajan, eikä skaalojen välisiin eroihin pääse syntymään ylitsepääsemätöntä porrasta. Levy on eittämättä yksi kotimaisen koneellisen musiikin julkaisuista kuluneena vuonna. Sen parissa viihtyvät varmasti sekä Björkin, että DJ Shadown ystävät.