Tracedawnin perussoundi on ajoittain jopa hitusen kuoloa, mutta pääasiallisesti liikutaan melodisen hevin saralla, unohtamatta herkistelyä. Sävellykset ovat varsin mallikkaita, eivätkä sisällä kovinkaan paljoa itsestään selviä ratkaisuja. Samalla on todettava, että sävellysten lisäksi myös soittotaito kantaa todella pitkälle. Ja vielä kun tähän lisätään soittajien nuori ikä, niin tulevaisuuspohja yhtyeellä on varsin vakaa.

Parhaimmillaan yhtye on roisimmassa otteessa, kuten vaikkapa Test of Faithilla. Siinä sekoittuu Antti Lappalaisen korina, isot melodiat ja onhan siellä breakdownin siementäkin joukossa. Art of Violence lisää pakettiin koskettimet ja tempoa, mutta vokalisoinnissa kapsahdetaan tällä kertaa kuutamolle. Lappalaisen puhdas ulosanti on vielä valitettavasti lapsenkengissä. Se ei toimi ollenkaan vaan vie hitusen pohjaa uskottavuudelta.

Levyllä on kaksi huonoa asiaa, joista selkeästi oleellisempi on puhtaiden lauluosuuksien toimimattomuus. Vähäisempi seikka on yhtyeen ajoittainen Thunderstone-laukkaaminen, josta ainakin jollain tasolla vastuussa lienee tuottaja Laurenne itse.

Huolimatta kahdesta selkeästä kehityskohdasta, on kyseessä varsin pätevä debyytti. Mikäli homma pysyy jatkossakin samansuuntaisella tasolla, niin yhtyeelle voi povata suhteellisen positiivisvoittoista tulevaisuutta.