Eniten eroa tavanomaisimpiin death metal -koukeroihin tekee joskus kansanmusiikinomaisiakin melodioita lurittelevaa puhdas laulu, joka ei ole tällaisessa materiaalissa tosiaankaan tavanomaisimmasta päästä. Ratkaisu on kuitenkin toimiva ja itsessään Atemin viehättävin piirre. Muuten tyydytään tavanomaiseen matalaan örinään tavanomaisilla höysteillä. Joskus julkaisu myös tuo mieleen Sotajumalan, joskin se johtuu pääasiassa kummankin yhtyeen käyttämästä suomen kielestä, joka on rytmiltään hieman erilaista kuin yleiseksi standardiksi muodostunut englanti.

Tässä vaiheessa uraa luulisi jo kaikkien muotoseikkojen olevan kunnossa ja niinhän Atemin kohdalla onkin. Bändi hallitsee soittimensa kiitettävästi, soundit ovat demoksi kelpo laatua eikä biisinkirjoitustaidossakaan ole moittimista. Se viimeinen niitti jää kuitenkin puuttumaan, ja vaikka Atem onnistuu muutamia omaperäisyyspisteitäkin keräämään, ei lopputulos ikävä kyllä nouse kovinkaan paljon "ihan kivan" yläpuolelle. Sinänsä on kuitenkin kummallista, että bändi on taittanut jo näinkin pitkän taipaleen ilman levy-yhtiötä: kyllähän kuitenkin huomattavasti huonompaa ja keskeneräisempääkin materiaalin pusketaan julkaistavaksi melkein viikoittain.