Kastor – Lost Station

En tiedä mikä yhtyeen suhde on samannimisiin laatukiukaisiin, mutta nykyisin Kastorin nimen liittää jo useammin indiebändiin kuin saunan sydämiä valmistavaan yritykseen. Kastorin nimen on kuullut jo parisen vuotta sitten, mutta bändin juuret ulottuvat aina vuosituhannen alkuun. Debyyttilevy Invisible Triumph polkaistiin ilmoille jo vuonna 2005. Kastor on hieno suomalainen indiebändi, jonka tyylitaju vaikuttaa luontaiselta ja pakottomalta.

Kastorin käyntikortti on selkeä. Matias Koposen käheä ääni tuo mieleen Elbow-yhtyeen Guy Garveyn ja The Flaming Lipsin Wayne Coynen äänenmuodostuksen. Jarkko Kumpulaisen räikeät ja kihisevät Fender-kitarasoundit yhdistyvät kuin itsestään Artturi Tairan huolehtimiin analogisyniin. Jarno Koposen rumpukioski puksuttaa lempeästi ja musikaalisesti. Biisit ovat luonnollisen kuuloisia. Melody I Hear in your Heartbeat on saanut pureman myös hittikärpäseltä. Lost Station -nimibiisin puolesta välistä lähtien paisutetaan hienosti; jotenkin tulee vähän Rubik mieleen. Pariisin Kevät -soolollaan lehtien palstoille hypannyt Arto Tuunela on miksannut levyn naputtamaan naisellisen pehmeästi.

Tunnelmaltaan levy on sellainen laiskan kesäisen päivän soundtrack, jolloin suurin murhe on seuraavan jäätelökioskin löytäminen. Ainut vähän häiritsevä tekijä on ajoittainen tunne, että Matias Koponen laulaa vähän korkeammalta kuin luonnollisesti lähtisi. Toisaalta, korva tottuu kinnaamiseen. Kastorin musiikki on mukavan nynnyä ja duurivoittoista. Nynnyys on todellista kovuutta maassa, jossa pikkulapsetkin kuuntelevat Children of Bodomia ja keski-ikäiset äänestävät Teräsbetonin euroviisuihin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-05-20
Arvostelija : Juha Luomala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.