Kotimaisen Saattueen musiikkia tekisi mieli kutsua hautajaisdoomiksi, mutta taitaa olla niin, että riihimäkeläiskokoonpanon kohdalla kuoppa on vielä kaivamatta ja hautakivi vasta hiottavana. Saattohoitoa ei turhaan kiirehditä, sillä raskaana jyriseviä kielisoittimia säestävä rumpukomppi laahaa hitaasti kuin perintöä odottelevan aika. Peräti kolmen kitaristin voimin runttaava yhtye hyödyntää melankolisen tuomiometallin kliseitä varsin vaivattomasti: leadkitaristit veistelevät tutun kuuloisia alakuloisia harmonioita rytmikitaran jurmuttaessa taustalla yksinkertaista riffiä.
Konsepti on sinänsä ihan tyylikäs, mutta sanoituksia kuunnellessa rivien välistä tihkuva yrmeä äijämentaliteetti aiheuttaa välillä puistatuksia. Mieleen hiipii väistämättä ajatus, että kyseessä on taas yksi suomalaisen miehen sieluntuskaa säteilevä mykkäkoulumetallin edustaja, joka vetää debyytin jälkeen oman arkkunsa kannen kiinni ja unohtuu tyystin. Lauluista vastaavan Tuukka Koskisen raspihuuto on sentään miellyttävän ponnekas, ja seassa kuullut puhtaat naislaulut sopivat kuvaan tavanomaista paremmin. Katsotaan, jaksaako Saattue kannatella puupalttoota vielä toisen albumin ajan.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Jere Salonen Arvosteltu: 26.02.2008 Levy julkaistu: 2008