Hullujen Hattusten vajaan parin vuoden takainen Hattulammen juhlapäivä -pitkäsoitto oli niin musiikiltaan kuin teksteiltäänkin nerokas ja ajatuksia herättävä paketti modernia lastenmusiikkia, joka ei aliarvioinut pilttien käsityskykyä. Tuoretta Taivaanrannan maalarit -eeposta voi oikeastaan kuvailla samoilla määreillä, mutta se tuntuu osittain olevan suunnattu hieman varttuneemmille lapsille: ilmaisun riisuminen täysin akustiseksi saa paikoin yhtyeen kuulostamaan akateemiselta taideorkesterilta, ja nyrjähtäneisyydellään jopa Opethin mieleen tuovan Oma tie -raidan aggressiiviset huudahdukset saattavat olla liikaa – jos eivät herkimmille lapsille, niin heidän ylihuolehtivaisille vanhemmilleen.
Yleisesti ottaen bändin musiikki on kuitenkin tuttua harmittoman, lapsekkaan viihteen sekä ajattelemaan kehottavien ainesten sekoitusta: pitkiä kaulaliinoja tarvitsevien kirahvien ja naapureita kyttäävien kummajaisten kaltaisista hahmoista vedetään sangen luontevasti aasinsiltoja ympäristöongelmien, suvaitsevuuden, yleisen kiireen ja kvartaalikapitalismin tyyppisiin arkisempiin teemoihin.
Edellislevyn tavoin musiikin tyylisuuntia tai ainakin niiden vivahteita esiintyy koko kirjo kantrista metalliin ja rautalangasta latinosävyihin, ja etenkin Miihkali Jaatisen banjolla luodaan monipuolisia äänimaisemia. Levyn selkein hitti on nettisinglenäkin julkaistu Urheiluhullu Hattunen, jonka Iron Maiden -mallinen duurilaukka ja yleisen energinen pätkytys ovat omiaan suuntaamaan ajatukset lenkkipolulle. Eräs maininnan arvoinen yksityiskohta on kappaleen loppuun sijoitettu eksentrinen urheiluselostus, jossa vieraileva tähti Klaus Thunder hyppää onnistuneesti Antero Mertarannan saappaisiin.
Muidenkaan raitojen kohdalla ei sormi hakeudu next-nappulalle, joten puolituntinen kokonaisuus on sangen linjakas. Nyt tarvittaisiin ainoastaan lisää julkisuutta, jotta syntymäpäiväpaketteihin käärittäisiin nimenomaan Hattusten levy tuoreimman Hits for Kidsin tai smurffikokoelman kaltaisen farssin asemesta.
Arvosana
Kävijäpikatuomiot
Arvostelija: Antti Kavonen Arvosteltu: 14.01.2008 Levy julkaistu: 2007
Tämä viikko | Blogi
Hullujen Hattusten vajaan parin vuoden takainen Hattulammen juhlapäivä -pitkäsoitto oli niin musiikiltaan kuin teksteiltäänkin nerokas ja ajatuksia herättävä paketti modernia lastenmusiikkia, joka ei aliarvioinut pilttien käsityskykyä. Tuoretta Taivaanrannan maalarit -eeposta voi oikeastaan kuvailla samoilla määreillä, mutta se tuntuu osittain olevan suunnattu hieman varttuneemmille lapsille: ilmaisun riisuminen täysin akustiseksi saa paikoin yhtyeen kuulostamaan akateemiselta taideorkesterilta, ja nyrjähtäneisyydellään jopa Opethin mieleen tuovan Oma tie -raidan aggressiiviset huudahdukset saattavat olla liikaa – jos eivät herkimmille lapsille, niin heidän ylihuolehtivaisille vanhemmilleen.
