Levyn käynnistää tylyn kitara–basso-vallin ja rummutuksen voimin jyräävä Over the Top, jossa rumpupatterin takana istuva laulaja Jack F. Knight pääsee myös esittelemään kantavaa ääntään. Bigger Than Jesusin myötä tempo hidastuu useamman pykälän, kun taas Pink Sneakers edustaa perinteisempää rockia. Loput biisit noudattelevat pitkälti kolmen edellä mainitun tyylejä – toiset onnistuneemmin, toiset vähän kesymmin. Onnistujiin lukeutuvat muun muassa nopea Love Danger, matalalta kumpuava Roadkill ja makeasti särisevä Pour Hommes. Sen sijaan esimerkiksi Way Back Homesta ja Shotgunista jää jotenkin vaisu jälkimaku.

The Bluestationille löytyy ehdottomasti tilausta Suomessa, jossa tämän sortin jyystöä ei pääse kuulemaan ainakaan liikaa. Jossain määrin samassa sarjassa painivat kyllä Mannhai ja Blake, mutta ne ovat kuitenkin Bluestationia enemmän kallellaan metalliin päin. Over the Top on kokonaisuutena ihan onnistunut levy autenttisia soundejaan myöten, mutta ihan koko kolmea varttia bändin moottori ei jaksa käydä täysillä kierroksilla.