Jyväskyläläinen death-metal -yhtye Sotajumala esittää ainutlaatuisen taidonnäytteen kakkosalbumin Teloituksen muodossa. Kolmen vuoden julkaisuvälin pitänyt yhtye työsti uusia kappaleitaan hitaan arvokkaasti, pitäen huolen siitä, ettei laatustandardi missään kohdin lähde lipsumaan. Ote pitää, ei epäilystäkään.

Seudullisesta yhteistyöstä silmiin pistää myös muuramelaisen mainostoimiston palkkaaminen graafisen ilmeen suunnittelijaksi. Minulle se kertoo siitä, että yhtye suhtautuu tekemiseensä ehdottoman vakavasti, ammattimaisesti. Kannen valkoisella pohjalla selin seisova punainen mies saa teloitus-tekstin niskalaukauksena; viesti esitetään yksinkertaisesti ja se ei jää epäselväksi. Sillä, että Sotajumalan rumpali Timo Häkkinen on töissä kyseisessä mainostoimistossa ei tietenkään ollut palkkauspäätöksen kanssa mitään tekemistä...

Teloitus on itse asiassa niin hyvä, että voi helposti yhtyä yhtyeen sarkastiseen luunappiin ESEKiä kohtaan, joka epäsi tuotantotuen myöntämisen levylle. Levy debytoi listasijalle 17. ”ilman kaupallista potentiaalia”, kuten päätöslauselma yhtyeen kotisivujen mukaan oli sanonut. Tosin, tuskin levy 500 euron tuella olisi korkeammallekaan päässyt. Sotajumalan tukipäätökset tehdään eri sydämissä kuin vientipotentiaalista päättävien.

Teloituksella Sotajumala osoittaa hallitsevansa death-metallin suvereenisti. Debyyttialbumillaan Death Metal Finlandilla yhtye vielä kaahasi päämäärättömästi; nyt levyn hienous on sen dynamiikassa, selkeässä päämäärän tavoittelussa ja saavuttamisessa. Teloituksella soittaa todella tiukkaan kuntoon treenannut yhtye. Köysi on kireällä läpi levyn, mutta yhtyeen sovitustaidot ja tyylitaju estävät kuulijaa puutumasta.

Sotajumala on saanut kappaleisiinsa myös tyylilajiin nähden poikkeuksellisen tarttuvia koukkuja, kuten avauskappaleen Tappaja ja tapetun kertosäe. Vähän liiankin syvälle Morbid Angelin Rapture-kappaleelle kumartava singlebiisi Kuolinjulistus on kokonaisuudessaan yksi tarttuva koukku. Esikuvaviittauksista johtuen kappale voi kyllä ajan myötä alkaa kuulostamaan genrekliseeltä – tai sitten siitä tulee Sotajumalan oma Staring Through the Eyes of the Dead (Cannibal Corpse). Kaiken paahtamisen keskelle levyn hitaammat kappaleet Riistetty viattomuus ja Teloitus tuovat tarvittavaa raskautta, näennäisiä hengähdystaukoja ennen seuraavaa teloitusta.

Sanoitukset pyörivät julmalla tavalla yhden asian ympärillä: teloittamisen. Jokaisessa kappaleessa eletään keskellä sodan kauhuja, epäinhimillisessä tilanteessa, missä nöyrtyneenä tai vihoissaan odotetaan tai pelätään luodin iskeytymistä päähän. Suorasanaisella tavalla toteutettu teema etäännyttää kuulijaa, mikä omalla tavallaan tekee Sotajumalasta kiinnostavamman ja eheämmän kokonaisuuden. Death-metallissa lauletaan kuolemasta, Sotajumala tietää.

Teloitus on tyylilajissaan täydellinen levy. Sen omaperäisyys on suomeksi lauletuissa teksteissä, mutta sen suurin vahvuus on osaamisessa. Tätä on suomalainen ammattitaito.