Supreme Court – A Session Trehny Campbell

Salamyhkäisesti nimetyn “reenis-session” viidestä kappaleesta käy ilmi ihailtavan hyvin Supreme Courtin kunto vuonna 2007. Levy tuntuu kokonaisuudessaan ennen kaikkea tarpeelliselta, ei siis siltä, että kappaleet on niistetty kasaan vain sen vuoksi, että bändeillä on tapana julkaista materiaalia aina silloin tällöin, vaan että musiikin julkaisemiseen on jokin muukin funktio. Kansitaide, kiekon soundimaailma sekä lyriikkapuoli tukevat toisiaan verrattoman hyvin, ja uskaliaina poikina orkesteri onkin nauhoittanut tuotoksen yhden oton livemeiningillä.

Levyn tarkoitus ei ole esitellä jokaisen soittajan tähtihetkiä kirkkaimmalla ja suurimmalla mahdollisella soundilla. Myöskään suuren suuria levymyyntilukuja ei tuotoksen kaupallisuudelta parane odottaa, mutta mikäli tähtien asento universumissa olisi oikein, tältä levyltä sietäisi ottaa oppia kaikkien niiden kotiteatteristereohifistinörttipoliisien, jotka saavat näppyjä hiemankin tuhnuisemman tallenteen läheisyydessä. Tältä levyltä kun ei tuhnua puutu! Lo-fi ja livemeininki ovat kuin ovatkin läsnä niin tiiviisti, että siitä tulee väkisinkin hyvä mieli, ja koska orkesterin fyysinen ikä on ylittänyt 18 ikävuoden jo jokunen aika sitten, ei ylilyöntejä eikä itsetarkoituksellista tuhnuilua tuhnuilun vuoksi levyllä ole lainkaan, vaan asiaan on paneuduttu niin kuin siihen on itsensä äänitysvastaava Tuomas Kupa Kulmalan mielestä ollut aiheellista paneutua.

Levyltä erottuu kaksi kappaletta yli muiden: sekä Headfirst että Ghosts of Yesteryear ovat sitä, millä bändi profiloituu isompien vesien kalastelijaksi kotilätäkön sijaan. Headfirstin hassutteleva melodinen rokettirolliriffi ja kappaleen nopeahko poljento vastakohtana raskaalle c-osalle kerta kaikkiaan hoitavat homman kotiin. Samaa melodisuutta ja vastakohtaista raakuutta löytyy Ghosts of Yesteryearilta. Toivonkin, että bändi lähestyy myös tulevaisuudessa rokkinäkökulmasta metallimpaa ilmaisua eikä toisin päin. Näissä aineksissa, rokkenrollissa ja melodiassa lepää bändin tulevaisuus. Toisaalta, metallin soittokin sujuu bändiltä huomattavasti kiinnostavammin kuin esimerkiksi puutuneelta Black Label Societyltä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-10-28
Arvostelija : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.