Levy on harvinaislaatuisen tasainen kokemus, joka on materiaalin kannalta hyvä asia, mutta yleisen variaation kannalta hieman häiritsevä. Biisejä on joskus hieman vaikea erottaa toisistaan, vaikka laadullista heittelyä ei pääse tapahtumaan. Tempoissakaan ei juuri löydy variaatiota, muutamia kappaleita lukuun ottamatta. Liiallinen samankaltaisuus ei kuitenkaan pääse ärsyttämään liikaa ja tasapaksuuden sudenkuopat onnistutaan välttämään juurikin onnistuneen materiaalin avulla. Ainoastaan sovitukset olisivat kenties tarvinneet vähän enemmän miettimistä. Joissakin kappaleissa huiluosuudet tuntuvat nimittäin hieman päälle liimatuilta, aivan kuin koko muu levy olisi äänitetty etukäteen ja vasta jälkeenpäin olisi päätetty, että "Hei, tää huiluhan oliskin kiva".

Ravnenes Saga on ehkä helpoin tähän mennessä arvostelemistani levyistä. Se ei pahemmin tarvinnut kuuntelua avautuakseen ja oikeastaan arvostelun olisi hyvin mielin voinut kirjoittaa jo toisen, ellei jopa ensimmäisen kuuntelun jälkeen. Levy etenee vaivattomasti ja tätä voisi melkeinpä kutsua easy listening -metalliksi, jos ilmaisuun ei liittyisi niin paljon negatiivista painolastia. Tällainen helppous kuitenkin on myös hieman epäilyttävää: voi olla mahdollista, että levyn materiaali kestää ajan hammasta normaalia heikommin, vaikka noin kymmenen kuuntelukerran siitä ei vielä näykään merkkejä. Nippa nappa alle viiden tähden levy.