Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Analysointi sikseen. Elkelisten musiikki on siin mrin rehellist sek menoltaan ett tarkoituksiltaan, ett turha tss on vikist. Perjantai-iltana usean oluen ja viel useamman tervasnapsin jlkeen kaivan tyylikkn mustan levykotelon haparoiden hyllyst. Pari promillea parantavat elkelisten touhua vhintn pisteell, mutta mys tm kenttkoe osoittaa sen mit selvinpin levy kuunnellessani uumoilin - Elkelisten parhaaksi tekeleeksi on nill nkymin jmss Humppa-akatemia kokoelma. Tosin Elkelisi totaalisena kesknnysmusana kytettess on kappaleiden tuttuus trke. Sinns lienee siis melko sama, mink elkelisltyn ottaa mukaan juhannuksenviettoon. Kunhan rallit ovat tuttuja, niin kyll tm suomalaiskansallisen juhlakulttuurin kirkkainta krke edustaa.
Humppaelm sislt pari 'uudistusta' jotka lienee syyt mainita. Ensinnkin, ilmeisesti vanhojen rock-klassikoiden lupaongelmien turhauttamana, ovat Onni, Lassi ja kumppanit ptyneet tekemn omia humppa-rallejaan. Tm ei mielestni ole mikn ongelma, hyvin humppastarojen omatkin svellykset toimivat. Toisena erikoisuutena on mm. Lusijan humppa rallille eksynyt shkkitara.
Kaiken kaikkiaan ei Humppaelm ole pettymys eik oikeastaan ylitkn sille asetettuja odotuksia. Elkeliset on ja tulee aina olemaan ennenkaikkea live-bndi, levyt ovat ainakin omassa hyllyssni vain viinankatkuisia kesbileit varten. Erityisesti suosittelen Elkelisi tanssitaidottomille; tt kun voi humalaspiten tanssata kuka vain fysiikasta ja koordinaatiokyvyst (tai sen puutteesta) huolimatta.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!