Strikin' Casen Through the Lungs -sinkula on täynnä terhakkaa otetta ja intoa. Se ryömii ulos kaiuttimista ja muuttaa, jos ei muuten kuin kuuntelun ajaksi, kuulijaan. Tekemisen ilo välittyy niin voimallisesti, että olen valmis nostamaan tämän tuotoksen Vuoden energisimmät -kategorian huippusijoille. Vaikka musiikillisia kliseitä ei aina edes pyritä välttämään, ei tuo menoa haittaa. Niitä osataan edelleenjalostaa hyvällä maulla. Selkeästi 80-lukuvaikutteista kamaahan tämä on ja tatsiltaan sieltä paremmasta päästä. Strikin' Case tekee verevää ja eläväistä rokkia. Musiikki on täynnä kiihkoa.

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotakin huonoakin. Ensinnäkin, soundit todella jättävät toivomisen varaa. Levyn pitää potkia, soitti sitä sitten täysillä tai hiljaisella. Nyt Through the Lungsin saa toimimaan vain vääntämällä volyyminappia reippaasti kaakkoon päin. Toinen korvaan iskevä seikka on laulaja; hän ei juurikaan laula, vaan vetää laininsa puolittain huutamalla. Hieman kuin Yön Olli Lindholm aikanaan. Onko kyse taidon puutteesta vai epäpätevästä laulattajasta, en tiedä. Mutta sen tiedän, että vokaalit ovat tämän lätyn suurin kompastuskivi ja pudottavat pisteitä.

Biisimateriaali ei sekään sinällään ole mitään maailmoja mullistavaa. Itse asiassa, parinkaan kuuntelukerran jälkeen ei mielessä seilaile yhtään tarttuvaa melodiaa. Yhtyeen makea tatsi kyllä jää mieleen.