Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Levyn aloittava Atomic paljastaa juonen heti kättelyssä. Tällä levyllä kaikki on suurta, eikä äänenvoimakkuudessa kannata pihtailla. Riffit ovat junnaavia, mutta kuljettavat kappaleita jyräävästi eteenpäin. Säröä ei suotta säästellä, vaan levyn yleisilme on käsin kosketeltavan sähköinen. Onneksi levyllä on vain kymmenen kappaletta, sillä vajaan tunnin annoksessa on riittävästi pureskelemista. Suurempana annoksena Phi saattaisi aiheuttaa jo melkoista ähkyä.
Albumin ensimmäiset biisit ovat vakuuttavia, etenkin kolmantena kuultava Kickdown rokkaa heikoimmat heteikköön häpeämään. Levyn neljänneksi raidaksi on laitettu kymmentä minuuttia lähentelevä Chameleon. Biisiin on kasattu sellainen jatkuvalta tuntuva noste, että pari seuraavaa raitaa menevät lähinnä siitä toipuessa. Vasta kahdeksantena kuultava Traffic nostaa levyn takaisin ylös pienoisesta suvannosta. Loppulevy kalpenee kuitenkin alkupään rinnalla, vaikka tasonpudotus ei kovin radikaali olekaan.
Parhaimmillaan Truckfighters tarjoaa värikkään tripin, jonka aikana ajan- ja tilantaju katoavat. Välillä se sortuu vain tylsään jumittamiseen, jolloin ajatukset ehtivät harhailemaan jo arkisempiin asioihin. Saatekirjeen mukaan bändi on valmis hyppäämään marginaalista suuren yleisön tietoisuuteen. Väite ei ole perusteeton, mutta mammuttien sarjassa pärjätäkseen yhtyeellä riittää vielä tekemistä. Pitkän pähkäilyn jälkeen arvosana kipuaa niukasti nelosen puolelle.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!