Levyarvostelut

Stig Dogg – Stigidilaatio

Ihanasti koukuttavilla hittisinkuilla viime kesänä hurmanneen Stig Doggin debyyttialbumi ei aivan yltänyt Rakkauden Bermudan kolmion ja Häslerin herättämien lupausten tasolle. Yllättävän nopeasti siinnyt jatko-osa Stigidilaatio on jo huomattavasti vahvempi paketti. Suurelta osin Stigin itse tuottama levy on kuuntelua kestävä kokonaisuus, jolle ei juuri jämäraitoja ole eksynyt. Biitit iskevät kauttaaltaan napakasti ja Stigin läpän- ja loskanheitto osuu maaliinsa kuin arvaatte-kyllä-mikä.

Myös electrofunk-artisti Musa Bashana tunnettu Pasi Siitonen on Stigi “stiginpoika” Stig Dogg, Punavuoren R. Kelly, joka kannen ritariteemaa mukaillen saapuu paikalle seiväs tanassa, valmiina pelastamaan yökerhojen pikkuprinsessat ja luultavasti myös vanhemmat tammat. Säväyksen kiimaisten keskiaikamarkkinoiden tunnelmaa albumille luovat myös alkuun, keskelle ja loppuun sijoitut cembalo-teemat, jotka tahdittavat Stigin matkaa halki vip-tilojen, tiukkojen kahnausten ja talon kokoisten huvipursien.

Stigidilaation kaksi ekaa sinkkua on lätkäisty heti levyn alkuun. Nimikappale julistaa sekä sensuellin sanailun maksimaation että aivotoiminnan amputaation alkaneeksi, jonka jälkeen DJPP:n kanssa tehty Vadelmasuklaa asettaa päähenkilömme välittömästi vaikean valinnan eteen: Vadelmasuklaa/ en pysty mä päättään/ en tahtoisi kumpaakaan kyydistä jättää/ tahtoisin maistaa vaik molempii hiukan/ mä haluun sen pyöreen/ mä haluun sen piukan.

Vadelmasuklaan pehmeästi nykivä biitti on tiukimpia Suomessa hetkeen kuultuja, ja samaa voisi sanoa hevosenmoisella takapotkulla rymistelevästä Kiveni-irstailusta. Huomionarvoista on myös, kuinka monet Stigin puhtailla synasoundeilla valelluista pseudo-r’n’b-rytmeistä toimisivat yhtä hyvin Harmönia-possen Skweee-raitoina.

Stigidilaation loppupuoliskolla päästään nauttimaan hervottomasta slovari-osastosta. Ensi kuulemalla pöyristyttävä Kun nainen lyö kertoo miehen valta-aseman yllättävästä murenemisesta. Mä en tiennyt mitä tehdä, mä pelkäsin/ kun vaihdoit sä kanavan/ sä vaihdoit formulan ruokaohjelmaan/ en saanut katsoa miestenohjelmaa. Koko levyn ajan kovan ulkokuoren alta pilkistänyt Stigin pehmeämpi puoli ottaa yliotteen päätösraidalla Unelmat haihtuu, joka huipentuu yölliseen vonkauspuheluun eksälle. Asiaankuuluvasti näiden biisien lomaan mahtuu tietenkin varsinainen äijäily-anthem, jolla kuulemme kuinka Stigi, Reilukerho ja Ryppy Rubiini heittävät Loskat naamalle koko lätyn tarttuvimman kertsin vauhdittamana.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-09-05
Arvostelija : Risto Mikkonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Comments

One response to “Levyarvostelut”

  1. […] „Levyarvostelut-Konsortiumsprojekt III – Terra Incognita (Die unentdeckte Welt)“. Noise.fi [fi] (Rezension) (auf Finnisch). 26. Oktober 2003. Abgerufen am 26. Februar […]

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.