Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Tai sitten ollaan Tampereella, missä Dead People's Trails viime talven pimeillä äänitettiin. Edellä kirjoitetun tapaisesti yhden miehen orkesterin johtaja Janne Perttula kirjoittaa saatesanoiksi tälle yönväriselle instrumentaalialbumille. Yö, unettomuus ja epäselvyys. Tämän musiikin merkitys on samansuuruisesti niissä äänissä, mitä levyltä kuulee ja niissä tunteissa ja mielikuvissa, mitä äänet tuovat esille.
Dead People's Trails on melko yksinkertainen ja suoraviivainen levy ollakseen myös alleviivaavan tumma, uhkaava ja haavoittuvainen. Jokaisella kappaleella on oma merkityksellinen melodia, riffi, rytmi tai tunne. Instrumentaatio on pelkistetty. Peruselementit muodostuvat kaiutetusta kitarasta ja tasaisesti iskevästä rummusta. Elovoimaisin instrumentti on basso, joka välillä tuo jopa energisyyttä levylle. Myös muutaman rautalankamaiset länkkäririffit erottuvat.
Levy päätunne on kuitenkin mykkä apaattisuus, mikä antaa hienolla tavalla tilaa kappaleille tulla ja mennä, jättäen kuuntelijalle rauhaa sopeuttaa musiikkia omiin tarkoituksiin; eihän tätä tanssiakseen kuunnella, vaan pohtiakseen tai unohtaakseen. Dead People's Trails on taidokkaasti pelkistetty, rauhallinen ja kaunis albumi, joko ajatusten taustalle tai tueksi.
Pisteet: 4/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!