Tällä levyllä kahdeksanhenkisen bändin kansanmusiikkiin sekoittuu melkoisen eklektisesti vaikutteita ympäri pallon, punk-henkisyydestä puhumattakaan. Slaavisävyt antavat välillä tilaa arabialaisvaikutteisille melodioille, ja onpa mukaan mahtunut yksi perinteinen albanialainen ralli. Se istuu yhtyeen omien biisien lomaan saumatta.

Tyylitaju kantaa hienosti sekä hempeät balladit että anarkistisemmat riuhtaisut. Sähkökitaran ja reilulla kädellä soitettujen rumpujen ja kansanmusiikkisoittimien yhdistelmä tuntuu alusta loppuun luontevalta. Biiseistä suosikeiksini nousivat tangohenkinen Romanssin teitä, koukeroinen avausbiisi Harmas valo ja loistavan kertosäkeen sisältävä Kehtolaulun keinunta.

Sadosta on hankala keksiä mitään isompaa rutinan aihetta. Päätöskappale Siilot tosin tuntuu olevan väärällä levyllä. Onhan se ihan pätevä ambient-äänimaisema, mutta ennemmin olisin suonut levyn loppuvan juurikin tuohon aiemmin mainittuun Kehtolaulun keinuntaan. Muuten levyltä huokuu soittamisen riemu ja anarkistinen ote, ja soiton tauottua huomaa pistävänsä sormea repeat-namiskalle. Oivallinen, kaunis ja riemuisa syksylevy siis.