Vaikka Stenkan apuraha-anomus kuuleman mukaan jostain syystä livahtikin liskojen liukkaiden räpylöiden läpi hyväksyttyjen pinoon, ovat ajat kovat, ja muusikon tili laiha. Osittain tästäkin syystä lienee Monsp Records ja Steen1 kasanneet kokoelman Ajatusrikoksia - kierrätysmateriaalia 2001-2007. Levy pitää sisällään - nimensä mukaisesti - Stenkan matskua alkaneen vuosituhannen varrelta. Mukana on parhaat palat loppuunmyydyiltä CD-R:ilta, sinkkujen B-puolia ja muutamia muita makupaloja, kuten vaaleja varten Iso H:n ja Redraman kanssa kasattu Marssi. Vierailevia tähtiä levyltä löytyy niin mittava määrä, ettei kaikkia artisteja kannata alkaa listaamaan. Epätasaista menoa on siis luvassa koko 80-minuuttisen platan mitalta - sekä teemojen, että paikoin laadunkin puolesta. Yhden yhtä pitkäsoitoilla soivaa raitaa ei lätylle ole.

Joskin Stenkka pitkäsoitoillaankin kilauttaa provomittarit punaiselle, on miehen omakustanneralleilla kuultavissa vieläkin pidättelemättömämpää pyhää vihaa. Steen1 ei vaivaudu analysoimaan kiukkuaan atomeiksi, vaan provoaa, raivoaa ja uhoaa täysin estottomasti. Syy löytyy liskoista, ja maailma on tasan niin mustavalkoinen kuin artisti sen haluaa olevan. Iltapulun orjat leimaavat jätkän varmasti vainoharhoissaan raivoavaksi hulluksi, mutta tolkuissaan olevat kuulijat osannevat tehdä eron Steen1:n ja taiteilijanimen takana olevan ihmisen välille. Stenkan tehtävä ei läheskään aina ole voittaa ihmisiä puolelleen, vaan herättää keskustelua, tai purkaa turhautumista. Salaliitoista mies tuntuu pitävän erityisesti, ja levyn keskivaiheilla eräänlaiseksi teemaksi nouseekin illuminati ja muut valtaa pitävät vaihtolämpöiset. Silkkaa asiaakin levyltä löytyy roppakaupalla, kuten lähiönuorten huimausaineuran alkuräpistelyitä osuvalla Jefferson Airplane -vertauskuvalla ruotiva Valkoinen Jänis. Erittäin piristävänä ja rohkeana vetona mukana on myös paria herkempää raitaa, jotka avaavat hetkeksi inhimillisen raon Steen1:n haarniskaan.

Ajatusrikoksia on paikoin hämmentävän järeä paketti. Joskin osa laiskemmista raidoista ei kovin montaa soittokertaa saa, on asennetta tihkuvia pommeja seassa leijonanosa. Levy tarjoaa myös uutta pitkäsoittoa odottelevalle vaivattoman mahdollisuuden tutustua Stenkan tuotantoon hieman pintaa syvemmältä. Heikoimman neljänneksen levyn kahdestakymmenestä biisistä karsimalla olisi kokonaisuus ollut varmasti huikeasti tiukempi, mutta toisaalta - kun kyseessä on kuitenkin kokoelma - saa täyteen ahdetusta levystä takuulla vastinetta rahoilleen.