Manowar – Gods Of War – Live

Veteraaniyhtyeiden keikat koostuvat valtaosin puhki soitetuista kestosuosikeista, mutta toisinaan muusikot onneksi ajautuvat kaivelemaan arkistoistaan soittolistoihin myös unohdettuja helmiä. Erityisen ilahduttavaa tämä on Manowarin kohdalla: perusteettomasti usein pelkiksi uhoajiksi kuvitellun bändin varhaistuotanto edustaa eeppisen metallin pioneerityötä, joka jää hämmentävän usein unholaan raskaan musiikin tähtihetkiä kerrattaessa. Basisti ja nokkamies Joey DeMaio on kliseisesti korostanut rakastavansa jokaista sävellystään kuin omaa lastaan, mutta tämä onneksi näkyy myös teoissa: Each Dawn I Dien, Secret of Steelin ja etenkin massiivisen komean Mountainsin soittaminen lavalla runsaat pari vuosikymmentä niiden äänittämisestä on todellinen kulttuuriteko. Ennakkoon hieman hirvitti vanhojen sävellysten ja bändin nykyisen jyräävän soundin yhdistäminen, mutta etenkin Mountainsiin modernisti suriseva kitara tuo vain uudenlaisen mahtipontisen sävyn.

Bändi soittaa tutun varmalla otteella, ja onkin luonnollista, että nipottamista keksii helpoiten Eric Adamsin äänenkäytöstä: nuoruuden päivien korkean rekisterin tavoittelu tuntuu tuskaiselta, ja etenkin raskaalla raspilla laulaessaan herra tuntuu olevan hieman hukassa. Lisäksi hän säästelee erikoisesti ääntään tietyissä tärkeissä kohdissa ja tuhlaa sitä esimerkiksi yhdentekeviin kappaleiden loppuvenytyksiin. Adamsin laulusuorituksilla ei taida olla yhtä ruusuista tulevaisuutta kuin edelleen upeasti esiintyvän Ronnie James Dion äänellä, mikä on sääli, sillä DeMaion ahkerasta sävellystyöstä huolimatta vokalisti on aina ollut bändin tärkein elementti. Päivänä, jolloin Eric Adamsin kurkusta ei enää irtoa sodanjulistusta vääränlaisen metallin ystäville, Manowar on kuollut. Gods of War – Liven perusteella tuo päivä ei onneksi ole vielä ovella, vaan bändi esittää ýhä parhaimmillaan hienointa metallimusiikkia maan päällä.

Eräästä maneerista Manowar voisi kuitenkin jo luopua: ilmeisesti orkesterin joka ainoan keikan alussa soitettava Manowar-kappale on täysin tyhjänpäiväinen renkutus siitä huolimatta, että nelikko on väkisin yrittänyt tehdä siitä jonkinlaista tunnusmelodiaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-08-17
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.