Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Whitechapel - The Somatic Defilement
Tennesseen poikia taitaa aika pirusti korventaa tuo eteläisen USA:n aurinko, sillä bändin debyytin jyrsintä polttaa vaivatta kuuntelijankin aivokuoreen panssarinyrkin mentävän kolon. Modernin brutaalin death metalin, breakdownien ja tolkuttoman julman korinan saattelema kymmenosainen on tiivis paketti, joka ei turhia selittele.
Bändissä on kolme kitaristia ja vaikka tämä ei studio-olosuhteissa musisointiin juuri vaikutakaan, on Somatic Defilementin tuotantoasu raskastakin raskaampi. Ainut miinus tulee hivenen muovisista, konemaisista rumpusoundeista, jotka kuitenkin pääosin istuvat täydentävästi pakettiin soiton runsaan teknisyyden varjolla. Kuten jo alussa mainitsin, on myös vokalistin tontti täytetty paremmin kuin istuvasti, sillä Phil Bozeman kurluttaa ja rääkyy lähes päättömällä voimalla mammuttimännytkin saunapilkkeeksi. Siinä ovatkin Somatic Defilementin suurimmat valtit, sillä tämän yhtyeen ulosanti murskaa totaalisesti, kerrankin.
Kappalemateriaalissakin riittää yllättävän paljon vaihtelevuutta, sillä erityisesti runsaat tempovaihdokset pitävät menon pääosin mielenkiintoisensa. Sävellyksiin kaipaisin kuitenkin huomattavsati lisää tarttumapintaa ja draamankaarta, sillä lyyrisestikin (yllättäen...) kovin väkivaltavaikutteiset kappaleet eivät tahdo jäädä päähän takomallakaan, vaan jäävät nyt hieman satunnainen-osa-osan-perään -kaavan vangeiksi. Kirves siis tahkoon jauhautumaan, sillä siellä täällä väläytellyt melodiarenkutukset toisivat runsaslukuisempina huomattavan määrän tarvittavaa mystiikkaa Whitechapelin missioon. Kaikille brutaloinnin ystäville on yhtye kuitenkin enemmän kuin tutustumisen avoinen.
Pisteet: 3/5
Kotisivu: www.whitechapelmetal.com
Julkaistu: 2007-08-17
Toimittaja: Kimmo A. Koskinen
