Introna toimivan Nemesiksen perusteella odotukset ovat korkealla: perinteinen naiskuorolaulu sekä aito kaksikielinen viulu kuulostavat aavemaisen komeilta, ja ajatus itämaisen mystiikan nitomisesta black metaliin vaikuttaa kiinnostavalta. Seuraavien kappaleiden aikana käy kuitenkin selväksi, että viulu ja muut kansanmusiikkivaikutteet ovat minimaalisessa osassa, kun taas muoviset koskettimet pauhaavat sitäkin täydemmällä volyymilla. Lopputulos muistuttaa enemmän kuin vähän Cradle of Filthiä – sillä erotuksella, että muutamista onnistuneista hetkistä huolimatta Chthonic ei kykene luomaan biiseihinsä minkäänlaista tunnelmaa. Kokonaisuus jää huonolla tavalla kaoottiseksi ja tylsäksi.

Parhaimmillaan orkesteri on silloin, kun se malttaa jättää koskettimet taka-alalle ja antaa enemmän tilaa kielisoittimille. Yksinkertaisen rytmikitaran ja melodioita sylkevän tremolosahauksen yhdistelmä toimii välillä hienosti, mutta hetken kuluttua korvakäytävät täyttyvät taas ohuen kuuloisista kärinävokaaleista, syntetisaattoreista ja aavistuksen latteasta rumpunakutuksesta. Relentless Recurrencen perusteella voi sanoa, että vuonna 2005 ilmestynyt Seediq Bale lienee suositeltavampi tutustumiskohde, jos yhtye ei ole entuudestaan tuttu.