Sonata Arctica – Unia

Eritoten japanilaisia miellyttävistä tuplabasarilaukoistaan tunnettu Sonata Arctica painaa viidennellä studiokiekollaan jarrua. Yhtyeelle niin ikään tunnusomainen helposti omaksuttava kevytmetalli on pysynyt ennallaan, mutta vauhtia, vaarallisia tilanteita ja muita voimametallin tunnusmerkkejä saa hakea turhaan. Niiden korvikkeeksi musiikkiin on hiipinyt hieman aiempaa monimutkaisempia kappalerakenteita sekä dramaattisempaa tunnelmaa. Muodonmuutoksesta voi olla monta mieltä: nopeat rykäisyt ovat toki tietynlainen riippakivi, joka pitää yhtyeen kiinni massiivisuuteensa tukehtuvassa voimametalligenressä, mutta toisaalta ne ovat myös olleet yhtyeen uran onnistuneimpia sävellyksiä.

Aiempaa kiemuraisemmat kuviot ja Tony Kakon tuskaiseksikin venyvä ääntely voisivat toimia pienemmissä annoksissa paremmin, mutta lähes tunnin mittaisessa paketissa etenkin rauhallisimmat sävellykset puuduttavat. Särmättömyyden lisäksi korvia häiritsee selkeiden ässäkappaleiden puute, sillä edes singlevalinta Paid in Fulliin ei ole onnistuttu luomaan erityisen tarttuvia melodioita. Kappaleet vaihtelevat hämmentävällä tarkkuudella tunteita herättämättömistä keskitien tuuttauksista löysyydellään ärsyttäviin viritelmiin.

Neljä levyä sangen yhdenmukaista voimametallia on kieltämättä paljon, ja tyylinmuutosta voi pitää osoituksena jonkinlaisesta halusta kypsyä, mutta Unia-kiekolle saavuttaessa Sonata ei ole saanut palettiaan kunnolla kokoon. Kenties muutaman vuoden kuluttua levyä pidetään eräänlaisena välityönä, joka auttoi orkesteria uuden suunnan valinnassa, mutta erityisen viihdyttävää kuunneltavaa se ei ole.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2007-07-10
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.