NWOFHM vaikuttaisi ilmeisesti olevan Circlen osalta takanapäin. Päivän sana on "Speed-Kraut", jonka pioneereja yhtye kanteen liimatun tarran perusteella on. Tarrassa lukee myös: "featuring ex-members of Sorto ja Riisto, Saaste, Nykyinen Kehitys, Spiders ja Suomen Ruutivarasto". Lisää Circle-mytologiaa löytyy kansilehdestä, jossa mainitaan levyn esittäjiksi Sikiö, Junttura, Mätky ja Klinga Präpierde.

Nimihassuttelut, disinformaatio ja yleinen hämmennys ovat muodostuneet erottamattomaksi osaksi yhtyeen estetiikkaa. Tällä kertaa sillä on myös selkeä funktio. Panic jatkaa edellisen Ektron julkaiseman Circle-levyn Miljardin vanavedessä siinä mielessä, että musiikki ja kannet on selkeästi mietitty yhtenäiseksi konseptiksi. Nimeämispolitiikan, fonttivalinnan ja kuvituksen (ydinsotaa, mellakoita) perusteella albumi vaikuttaa 80-lukulaisen nihilistisen hc-punkin tuotteelta. Tosin aitoon Circle-tyyliin mikään ei ole ikinä täysin siltä miltä näyttää. Kuten mainittu, alle pariminuuttisten rähinäkappaleiden lisäksi levy sisältää aimo annoksen kraut-fiilistelyä.

Ambient–mättö–ambient-vuorottelu on toimiva idea, jota on kokeltu ainakin kertaalleen aikaisemmin. Yhdysvaltalainen Old Man Gloom teki muutama vuosi sitten levyn, jolla joka toinen raita on tunnelmointia ja joka toinen rämistelyä. Triptyykkimäisesti jaettu Panic on vähemmän skitsofreeninen tapaus vaikka kuulostaakin aluksi kolmen EP:n kokoelmalta. Pitkällisemmin kuunneltuna levyn eri osiot eivät oikeastaan muodosta niin voimakkaita kontrasteja keskenään. Ne ovat pikemminkin osa samaa dramaattista jatkumoa.

Johdantomaisesti tunnelmaa ja painetta rakentavista kolmesta ensimmäisestä raidasta erottuu parhaiten State Powder, joka enteilee synkeästi jonkin sortin räjähdystä. Tämä räjähdys ei ilmene Circlen ensimmäisiltä seiskoilta tuttuna taidepunkkina vaan jonakin aivan muuna. Neverending Dinner ja Feed My Rabbit ovat riffien osalta hyvinkin traditionaalista tavaraa. Good Day Rising erottuu hämärämpänä venkoiluna joukosta, mutta ominta näissä punkeissa ovat kuitenkin erinäiset merkilliset konesoundit ja efektit. Epätasaisen miksauksen takia ne kuulostavat päälle liimatuilta ja haiskahtavat normaaliuden ehkäisyyn tarkoitetuilta hätäratkaisulta. Asia ärsyttää etenkin tarttuvimman esityksen We Must Breathen kohdalla. On näissä toisaalta näinkin oma perverssi viehätyksensä, eräänlainen circlemäisesti toteutettu haistatusmeininki. Rähinöiden jälkeen maailmanlopun tyhjyyttä humiseva Tunnel toimisi mahtavana levyn lopetuksena, mutta sen jälkeen on pistetty vielä yksi ”häntä”.

Panic on yhdistetty tribuutti kraut-meistereille ja hc-punkeille. Levyllä on omat ristiriitaisuutensa ja epätasaisuutensa, mikä on osin täysin olennaista sen luonteelle, mutta uniikki musiikillinen konsepti on äärimmäisen vaikuttava. Parhaimmillaan tässä punk-Circlessä voi kokea välähdyksen jostakin Suuresta.