Grayceon – Grayceon

Tässäpä mielenkiintoinen uusi tuttavuus San Franciscosta. 2005 perustetussa sello/kitara/rummut-trio Grayceonissa on erikoista paitsi instrumentaatio myös jäsenten bändikytkökset. Jackie Perez Gratz tunnetaan paremmin goottifiilistelyorkesteri Amber Asylumin sellistin pestistään kun taas Zack Farwell ja Max Doyle remuavat Walkenissa metallisen southern rockin parissa. Ja lopputulos? No, progeahan tämä.

Progesta puhuu paitsi musiikin mutkittelevuus myös kappalepituudet. Mustasta metallista ja erinäisistä sekopäisyyksistä tunnetun Vendlus Recordsin julkaisemalla Grayceon-debyytillä on neljä raitaa ja kokonaismittaa 45 minuuttia. Vaikka kyseessä on näinkin tuhtia purtavaa, ei musiikkiin tutustuminen ainakaan omalla kohdallani tahmannut. Musiikki avautuu yllättävän helposti, etenkin jos ruotsalaishenkinen tummasävyisempi proge à la Opeth ja Anekdoten ovat sydäntä lähellä.

Grayceon soljuu unenomaisen kauniista tunnelmoinnista metalliseen mättämiseen niin taitavasti ja orgaanisesti, ettei ajankulkua edes huomaa. Kappaleissa on pirunmoista vetävyyttä niin melodioiden kuin riffienkin tasolla. Grayceon suorastaan pursuaa hyviä ideoita. Vaikka pituus parhaimmillaan on kaksikymmentä minuuttia ei tyhjäkäyntiä juurikaan ole. Musiikissa on juuri sopivassa suhteessa maalailevuutta, jamihenkisyyttä ja eeppistä moniosaisuutta.

Korkealentoisen ja kunnianhimoisen sävelrakentelun lisäksi yhtye hallitsee myös lyhyemmän kaavan musisoinnin. Vajaa neljäminuuttinen, punk-energialla ladattu Song for You on muiden mammuttien rinnalla kuin pieni äkäinen gepardi. Kappale tuo hauskan lisäyksen levyn kokonaiskuvaan. Yhtye ikään kuin ohimennen huomauttaa, että osataan me tällaistakin, ja biisi on silti mitä loistavin.

Grayceonilla on monivivahteinen ja monien progeyhtyeiden perfektionismista poikkeava soundi. Gratzin (joka osaa oikeasti laulaa) ja Farwellin (joka kuulostaa vähintäänkin epävarmalta) yhteisvokaaleissa on epäsuhtaista karheutta joka luo kontrastin teknisesti saumattomaan soittimienkäsittelyyn. Välillä homma toimii paremmin ja välillä toivoo, että vokaaleissa olisi enemmän potkua ja täyteläisyyttä. Särmikkäämpää ja eloisampaa tämä kuitenkin näin on, kuin että levyllä olisi pelkästään naislaulua. Grayceon pitää myös homman tuotannollisesti katsoen riisutun maanläheisenä. Ylimääräisten soittimien kanssa ei huorata, eikä turhiin studiokikkailuihin ole lähdetty. Äänimaailma on livemäinen ja ilmava olematta korostetusti lo-fi.

Grayceonia tulee mieleen suositella eritoten niille, jotka eivät standardiprogen päälle ymmärrä. Onhan tässä kingcrimsonmaisuuksiakin, mutta samaten myös metalli-, punk- ja goottielementtejä. Sounds Like Thunderissa lainataan jopa hieman Scorpionsia. Kokonaisuus on kuitenkin erittäin hallittu ja seisoo sävellyksellisesti vakaasti omilla jaloillaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-05-17
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.