Selkeistä 80-luvun vaikutteista huolimatta Kilpi soittaa tietyllä tapaa sangen omaehtoista tavaraa laulukielen ja Laihon komean äänen ansiosta. Hieman tökeröt ja naiivitkin sanoitukset häiritsevät paikoin korvaa, mutta vokalistin rutinoitunut ote pitää tasavarmasti tamppaavan yhtyeen hyvin kasassa. Pitää muistaa, että viime kesänä nauhoitetulla DBTL-keikalla on ollut kotietu, eikä nousuhumalaisen festivaalikansan lämmittäminen varmasti ole ollut bändin uran vaikeimpia tehtäviä. Kohdalle on kuitenkin sattunut joko poikkeuksellisen kova keikkaveto, tai sitten yhtyeen rutiini on kautta linjan korkeaa tasoa. Parhaiten kulkevat hittien Nerokasta ikävää ja Pahalle et käännä selkää kaltaiset reippaat sävellykset, mutta myös leppoisampi, esimerkiksi Whitesnaken mieleen tuova Villin vaaran kosto sopii bändin repertoaariin moitteitta. Kitarapartio on varustautunut sopivan mureilla soundeilla, ja tasapainoinen miksaus luo paikoin mielikuvaa oikeasta suuren maailman keikasta. Ei yhtään hassumpi suoritus näiltä veijareilta, ja yleisökin tuntuu metelistä päätellen viihtyvän. Musiikkiin tuodaan ripaus uusia mausteita lavalla vierailevan Severi Pyysalon villisti kilisevällä vibrafonilla.

Liven pahin, suoraan sormella osoitettava epäkohta on poikkeuksellisen mauton kansi. Kenties itse bändin jäsenet eivät edusta ulkonäöltään parasta Il Divo -kastia, mutta mieluummin heitä olisi kuvassa katsellut kuin puolivillaista Photoshop-hyönteistä. Kaaos-Livelle on mahdollista suorittaa jatkotutkimuksia myöhemmin keväällä, kun CD:n rinnalle saadaan julki DVD-versio.