Black Betsyn viisi kappaletta eivät iske aivan yhtä vakuuttavasti. Tällainen musa nojaa yleensä aina vokalistiin, eikä Betsyn Hannu suoriudu tehtävästään aivan sen vaatimalla tavalla; etenkin englannin lausuminen jää välillä hieman puolitiehen. Vokaalit on myös miksattu hieman liian pintaan, ja lievät puutteet korostuvat etenkin ensimmäisillä biiseillä. Musiikillisesti tarkasteltuna Betsyn kama on todella messevää, ja livenä homma toimii varmasti aivan eri tavalla. Esimerkiksi Brick Wall -biisin todistaisin mielelläni elävänä.

Ylipäätäänkin molemmat bändit toimivat varmasti paremmin lavalla kuin levyllä. Vaikkei geneerisyys olekaan synti niin kauan kuin peitto heiluu, välillä ihmetyttää kuinka ihmiset jaksavat näinkin perinteistä meininkiä vääntää.