Levyn musiikillinen linja on selkeä kokonaisuus, mutta genreihin tätä on vaikeaa tunkea. Saatekirjeessä mainitaan, että Saine on ollut mukana 90-luvun mod-skenessä, ja tätä taustaa vasten levy alkaa pikkuhiljaa aueta. Jazz-soundeja löytyy pianon ja basson puolelta reilustikin, eikä 90-luvun dubikaikujakaan voi olla huomaamatta. Pari ripeämmällä tempolla käyvää biisiä osoittavat, että Saineella on rennon päännyökyttelyn lisäksi taitoa taikoa myös groovea biiseihin. Kaiken pohjalla on kuitenkin tyylikäs instrumentaalimusiikki, jossa asenne on rento mutta rytmit kellontarkkoja.

Ei liene synti sanoa, että Saineen musiikki tukeutuu enemmän taitaviin soundien ja rytmien käyttöön kuin tarttuviin melodioihin. Ilkeämieliset voisivat leimata levyn trendikahvilan taustamusiikiksi, mutta itse vertaisin mieluummin levyä taidokkaasti tehtyyn soundtrackiin. Tyylikäs levy, josta on helppo pitää.