Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Hacride - Amoeba
Ranskalainen Hacriden nimestä tulee ensimmäisenä mieleen Harry Potterin leppoisa Hagrid-hahmo. Mistähän moinen? No, joka tapauksessa yhtye on kotimaansa pienissä metallipiireissä saavuttanut jo jonkinasteista jalansijaa, eikä yhtye tällä toisella albumillaan pidä tuota jalansijaa itsestäänselvyytenä, vaan on ottanut melko haastavan tehtävän vastaan. Se yrittää paukuttaa kansaa lakoon koukutetulla ja progressiivisella metallillaan.
Kappaleissa on kyllä oivallusta, oikeastaan hyvinkin paljon, mutta jollain ihmeellä liialliset progressiivisuudet ja tilutteluun taipuvaiset kitaroinnit eivät painavamman paahdon sekaan istu ihan niin hyvin kuin niiden on toivottu tekevän. Varsinkin mallikas Deprived of Soul saa alun jäänmurron jälkeen mielen todella apeaksi, sillä sen köyhät tiluttelut - joilla kumarretaan Dream Theaterin suuntaan - saavat samaisella hetkellä aikaan sen, että kumarrus toiseen suuntaan on väistämättä pyllistys toiseen. Tällä kertaa se pyllistyksen kohde on kuulija. Myös Strength sortuu akustiseen väliosaan lähes tismalleen samassa kohtaa kuin edeltäjänsä lykkäsi proge-kikkailua ulos.
Vähemmän soittotaidon esittelyyn nojaavasta materiaalista innostuneille tämä hybridi ei ole niitä kaikkein kantavimpia, vaikka ajoittain homma kulkee varsin mallikkaasti. Varsinkin laulaja Samuel Bourreau selviää omasta tontistaan kiitettävästi. Pahaa sanaa ei voi sanoa muistakaan yhtyeen jäsenistä, vaikka kitaristi Adrien Glousset haluaakin pitää hommassa hieman hämyisyyden tuntua.
Ei siinä mitään, kyllähän paketti toimii taidonnäytteenä vallan mallikkaasti, mutta välisoittojen ollessa näinkin runsaita, on levyn kuunteleminen jollain tavalla turhauttavaa. Koko ajan odottaa, että koska paletti räjähtää oikeasti päin dunkkua, mutta juuri kliimaksin hetkellä vedetään matto alta ja hoidellaan potilas akustisesti, tai vaihtoehtoisesti tiluttelemalla. Tämä tekee levyn kuuntelusta melko turhauttavaa, vaikka sillä omat hetkensä onkin.
Pisteet: 2/5
Julkaistu: 2007-03-27
Toimittaja: Jarno Leivo
