Nine – It´s Your Funeral

Jotenkin meikäläisellä on Ninestä tullut aina mieleen semmoinen goottiviba. Se ei johdu musiikista, joka on enemmän kallellaan Entombedin death’n’rolliin kuin silkkihanskakikkailuun, mutta jokin yhtyeen kipaleiden nimissä ja yleisessä alakulossa on aina tehnyt mielelleni tepposia. No, mistään goottiankeilusta ei tälläkään kertaa ole kyse, vaan eteenpäin mennään tutulla hardcoren ja hevin sekoituksella.

Musiikillisesti homma on valitettavan tasapaksua pötköä alusta loppuun, joskin siellä täällä ihan hyviä jippoja ja kokonaisia kipaleita esitelläänkin. Jotenkin Lights Out on jäänyt meikäläisellä mieleen sinä parhaana Nine-lättynä, ja sitä seuranneet tuotokset ovat olleet jotenkin hengettömiä ja tylsiä. Heti toisessa kipaleessa, Bird of Preyssä, L-G Petrovin ja kumppaneiden vaikutus kuuluu sangen selvästi, varsinkin kertosäkeessä, joka voisi olla suoraan To Shoot Straight and Speak the Truthilta, joskaan laulut eivät yllä samalle miehekkyyden tasolle edes unissaan. Muutenkin Johan Lindqvistin rääkyminen alkaa jossain vaiheessa puuduttaa, ja Gracelta löytyvät melodisemmat vokaalisuoritukset ovatkin erittäin tervetulleita ja kruunaavat muutenkin levyn parhaimmistoa edustavan kipaleen oikein mukavasti. Toinen maininnan arvoinen suoritus on Line of Crosses, jossa rähinä on suosiolla jätetty hiukan matalampaan rekisteriin ja joka synkeiden riffien kanssa pistää ison pyörän pyörimään.

Soundillisesti levy on sanalla sanoen huono. Heti ensikuuntelulla autossa en meinannut saadan kitaroista lainkaan selvää. Tämä oli toki osaksi kuuntelupisteen syytä, mutta verratessa muihin mukana olleisiin kiekkoihin oli ero huikaiseva. Kielisoittimien volyymi ja ohuus tekevätkin platasta sangen ärsyttävän kuunneltavan. Riffeistä saa kyllä joten kuten selvää, mutta mistään potkivuudesta ei voida todellakaan puhua. Rummut ovat myös ikävän kliinin kuuloisia, eikä tarvittavaa räkäisyyttä tahdo löytyä sitten millään.

Jotenkin tahtoo tuntua siltä, että Nine ei etene tarpeeksi ja luottaa liikaa niihin yksinkertaisiin palikoihin, joita se on viljellyt jo hetken aikaa. Sanon myös suoraan, että mikäli äänimaailma olisi saatu vastaamaan musiikillista jyräystä, peittyisivät pikkuviat hetkessä alleen ja koko paketin tunnelma nousisi ihan eri tasolle. Nyt, tällaisena kevyehkönä rämpyttelynä on aikaa keskittyä pikku nyansseihin, ja se laskee kokonaisuuden arvo rutkasti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-01
Arvostelija : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.