Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Saran voisi kuvitella olevan vielä vankemmin tuoreen yhtyeensä keulana, koreileehan hän bändin nimessäkin. Ei silti, Susiraja vaikuttaa elävästi soittavalta porukalta, jonka ei tarvitse lymyillä näyttävien keulakuvien peitossa. Orkesteri on valinnut tyylikseen sävykkään rockin, jonka keula pysyy pop- ja funksävyineenkin aika visusti keskitien tuntumassa. Mikä tärkeintä, biisit kulkevat kivuttomasti ja ilmavasti. Mielenkiinnon kannalta elintärkeät vivahteet ovat enemmänkin rytmillisiä jujuja. Niitä osaa hyödyntää Susirajan joka muusikko yllättävän hienosti.
Jos Minerva seikkaili keskikesän viattoman vallattomissa öissä, maalailee Sara & Susiraja mielikuvia pikemminkin elokuun pimenevistä ja viilenevistä illoista. Leppoisaa rauhaa, mutta myös huolta.
Irvileuat leimannevat levyn kirjallisuudenopiskelijoiden musiikin arkkityypiksi, mutta tunnelmallisen ja ajattelevan suomirokin ystävät eivät varmasti pety levyn suhteen. Maailmanloppu seilaa tumman mutta turvallisen apatian poikki kuin kymmenen vuoden takainen Absoluuttinen Nollapiste, ja useampaan otteeseen tunnelmat saavat Sielun Veljien henkistä uhkaavuutta, kuten esimerkiksi Veli Viileä osoittaa.
Sara & Susiraja soittaa orgaanista ja karheansuloista rockia, josta niin perinnerokin kuin sentimentaalisenkin popin ystävät saavat varmasti jokainen jotain irti. Keskeneräisyys riivaa kuitenkin turhan useaa biisiä, mikä pidättelee kokoonpanoa pääsemästä voimiensa huipulle.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!