Levyarvostelut

Waltari – Release Date

Release Date on pirun hankala levy ja samalla Waltarin uran erinomainen läpileikkaus, joten uusille kuulijoille tämä on varsin oiva tilaisuus. Vaikkakin Waltari on aina ollut erittäin monimuotoinen yhtye, niin 20 vuodessa se on mm. 12 albumin (1991-2007) ja parin metallisinfonian (Yeah!Yeah!Die!Die!… 1996, Evancelicum 1999) jälkeen tehnyt evoluutionsa jo niin monta kertaa, että tutkimustyöt omalle Frankensteinille on jo pikku hiljaa tehty.

Release Date onkin nimenomaan alfa-yksilö, joka tiivistää yhdeksi tiiviiksi paketiksi kaiken sen, missä Waltari on parhaimmillaan. Tästä voisivat skeptisemmät tosin luulla, että tämä olisi merkki ideoiden loppumisesta, eivätkä vanhat fanit saisi levystä mitään irti. Tämä ei tosiaankaan ole asian laita, nimittäin levylle ei ole päästetty yhtään kappaletta, jota voisi hyvällä omatunnolla sanoa huonoksi, ja vanhoille faneille on jätetty vielä hitaasti avautuva megalomaaninen yllätys keskelle levyä.

Holvin räjäyttää heti alkuun ulkonäköpaineista kertova Get Stamped, joka nitoo yhteen lähes kaikki Waltarin valtakauden tavaramerkkikikat kuulostaen kuitenkin tuoreelta. Ysäri on tosin muutenkin tulossa kovaa vauhtia takaisin. Get Stamped on ehkä bändin historian helpoiten avautuva kappale, ja jos kaverisi kysyy “miltä Waltari kuulostaa”, niin tämä kappale summaa bändin koko historian aika erinomaisesti. Myöskään bändin punk- ja thrash-juuria ei ole unohdettu, vaan niitä on löytyy jopa neljän kappaleen verran. Ensimmäinen videokappale, Wish I Could Heal, taas edustaa ehkä nykypäiväisintä Waltaria. Levyn lopettaa Värttinän kanssa tehty etnoteknorock-teos, joka taas on jokseenkin samankaltaista musiikkia kuin Waltari teki Angelin tyttöjen kanssa So Fine! (1994) -levystä Channel Nordicalle (2000) asti.

Levyltä löytyy myös ehkä Waltarin häiriintynein ja hitaimmin avautuva teos: 36 minuutin Cityshamaani-proge-eepos. Jopa tunnin pituinen Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony in Deep C -deathmetal-sinfonia (1996) aukesi helpommin. Tajuan ehkä kappaleen hienouden vasta joskus 2010, mutta aina ajoittain huomaa kappaleessa olevan monia siistejä juttuja, mutta progressiivisen kappalerakenteen takia keskittymiskyky on kokoajan koetuksella.

Torcha (1992), Big Bang (1995) ja Blood Sample (2005) olivat helvetin kovia levyjä, ja Release Date tulee taistelemaan Waltarin parhaan levyn tittelistä ainakin omassa listassani. Ainoa kynnys uusille kuulijoille saattaa olla Kärtsyn ääni – siitä joko tykkää tai ei.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2007-03-13
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.