April – Tidelines

Spinefarmin tuoreimpiin tulokkaisiin kuuluvan Aprilin debyyttialbumi on niin bändin nimen kuuloinen kuin olla vain voi. Hirveä vitutus jomottaa takaraivossa, kun on sairaan kylmä vielä huhtikuun viimeisillä päivillä, mutta viimeisiin lumikinoksiin paistavat auringonsäteet tuovat hyvänolon tunteen pitkäksi aikaa.

Riffit ovat tuttua raskasmetallien alaosastojen materiaalia ja rummutus hieman punkimpaa osastoa, mutta laulaja Haakim Hietikon ääni pistää pakan ihan täysin sekaisin. Levy tykittää jo ensimmäisistä tahdeista lähtien sellaista aggressiota positiivisella fiiliksellä, että sitä menee todella häkellyksiin pitäisikö tuntua vihaiselta vai surulliselta. Samalla se pistää kylmät väreet liikkumaan selkäpiitä pitkin. Olen pitänyt Haakimin äänestä jo niistä ensikosketuksista lähtien, kun mies oli Oxygenolin kanssa voittamassa Ääni ja Vimma -bändikatselmusta vuonna 2002. Aprilista huomaa, että mies on saanut enemmän omaa soundia lauluunsa ja päässyt pois siitä Brandon Boyd – ja Chino Moreno -sekoituksesta.

Levyn kappaleanti on erittäin vahvaa, kuten yleensä debyyteillä, mutta puolivälissä muutamat levyn yleislinjasta poikkeavat kappaleet hieman latistavat kokonaisuutta. Levyn alku ja loppu tosin potkivat nilkoille ja sitä ei vain voi olla muuta kuin polvillaan tämän levyn edessä.

Lopuksi vielä haluaisin kertoa asian, mitä todennäköisesti hirveän moni ei tiennyt ainakaan ennen tätä mainintaa. Levyn päätösraita ei ole alunperin Aprilin biisi, vaan se oli Haakim Hietikon edesmenneen projektin Dechaksen joskus lyttyyn haukkumani demon nimikko- ja päätösraita. Kappale on uudelleensovitettu samankaltaisella tatsilla kuin Evanescencen My Immortal ja toimii mielestäni paremmin näin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2007-02-02
Arvostelija : Anssi Tenhunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.