Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Häntä - Tämä Taivas, Tämä Helvetti
Suomenkielistä angstirockia ovat työstäneet viime vuosina vaihtelevalla menestyksellä monet ryhmät. Uusimpana yrittäjänä on helsinkiläinen Häntä. Kuulitte aivan oikein! Enempää yhtyeen nimeen takertumatta sanottakoon, että bändin omien sanojen mukaan heidän musiikkityylinsä nojaa metallin suuntaan. Tästä suunnasta ei paatuneen metallistin korvaan jää kyllä havaintoja, mutta muuten Hännän debyyttialbumi toimii tasaisen varmaeleisesti.
Jo ennen tätä ensialbumia yhtye on päässyt nauttimaan muun muassa Suomen virallisen singlelistan sijasta 19 debyyttisinglellään En voita koskaan. Sinkkua ladattiin lisäksi ennen virallista julkaistua Mikserin sivustolta reilut 50 000 kertaa. Nyt tämän levyn jakelua hoitaa Universal Music ja radiosoittoakin on tullut. Bändillä on siis puitteet ja taitava markkinointikoneisto alla, joten tie ylöspäin voi hyvinkin johtaa vaikka mihin saakka.
Levy starttaa vähän Apulanta-henkisellä melodialla, jonka jälkeen biisi Tuot alas taivaan jyrähtää kunnolla käyntiin. Kappaleen sanoma on kertomus vastoinkäymisistä ja musiikillisesti mennään turvallista keskitietä. Samaa rataa mennään muissakin kappaleissa. Mikä on se asia, joka saa niin usein suomalaisen nuoren miehen mököttämään? Levyn kappaleissa kun voi aistia rivien välistä jopa suoranaista itsesääliä. Biisin nimet kuten Iva, En voita koskaan ja Rakkauden hautausmaa antavat osviittaa bändin angstista.
Musiikillisesti Tämä taivas tämä helvetti esittelee raikkaan rokkaavan bändin, jolla on halu kasvaa suurempiin mittasuhteisiin. Biiseissä viljellään kivasti kauniita ja tunnelmallisia kosketinmelodioita sekä tarttuvia kertosäkeitä. Silti se jokin viimeinen silaus ja tajunnanräjäyttävä ruuti hommasta vielä puuttuu.
Hännän ongelma on se vanha tuttu, eli kappaleet ovat ihan hyviä, mutta ne eivät onnistu olemaan riittävän vaarallisia niin kuin kunnon rockin pitää olla. Ne ovat sen sijaan liian hajuttomia ja mauttomia. Toinen esiin työntyvä seikka on se, että kaikki kappaleet tuntuvat olevan keskitempoisia. Pienellä nopeuden vaihtelulla levystä saisi paljon kiinnostavamman ja kantavamman teoksen. Toki levyllä on kultaiset hetkensä, mutta jos yhdestätoista kappaleesta mielenkiintoisia aineksia ja erottuvuutta löytyy vain muutamasta, se on aika vähän.
Pisteet: 3/5
Kotisivu: www.haentae.com
Julkaistu: 2007-03-02
Toimittaja: Petri Klemetti
