Levyarvostelut
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis.
Avausraita Mean Girl starttaa erehdyttävästi Eelsin Souljacker-kappaletta muistuttavalla riffittelyllä A-osassaan. Mainion kertosäkeen ja soolon myötä se on ehdottomasti EP:n vahvin raita. Muut kappaleet jäävät indie-estetiikan mukaisesti hieman nuhjuisiksi, eikä ne sävellyksinä yllä edellisen The Green Light -EP:n rinnalle. Garage Flower biisit muotoutuisivat taatusti tarttuvammiksi osaavan tuottajan avustuksella. Miltähän bändi mahtaisi kuulostaa vaikka Lasse Kurjen tuottamana? Soundillisesti EP kuulostaa paremmalta, kuin edellinen julkaisu The Green Light. Tosin ylituotettua äänimaailmaa on tälläkään kertaa turha hakea.
Plussaa bändille stemmoista, mutta valitettavasti Antin leadvokalit ovat lepsuja ja turhan sokerikuorutettuja. Hyvä esimerkki on They Dream of Railroads, They Dream of Planes -raidan loppuhokema, joka ei ole melodinen, eikä käskevä. Ironisesti päätösraita on nimetty The Best Singer in Town. Ei Antti ole huono laulaja, mutta uskon rahkeita löytyvän parempaankin. Kokonaisuutena tällä EP:llä on vaikea nousta kotimaisen demokasan huipulle. Biiseissä on kuitenkin toivoa, visuaalinen ilme (keikkajulkat, promokuvat, levynkannet) ja iloisen tekemisen meininki valloittavat puolelleen. Terävyyttä tuotannolliseen puoleen ja bändistä kuullaan varmasti vielä tulevaisuudessa.
Pisteet: 3/5
Pieni klikki auttaa, pidä Noise hengissä!
ISO KIITOS!