Itse EP on sitten erittäin hienosti toteutettua modernimman suuntauksen metallia, jolla on aika hyvä kysyntä nykypäivänä. Paljonhan yhtyeet lämmittelevät menneiden aikojen tuotoksia, mutta Kiana on valinnut sen rehellisemmän tien, tien jolla oman käden jälki on huomattavasti paremmin kuultavissa kuin vanhojen rallien kierrätyksessä.

Yhtyeen vahvuudet nojaavat rakenteisiin, melodiaan, raskauteen, sekä mukavan miehekkääseen vokalisointiin. Jani Hytönen puhkoo keuhkojaan parilla eri rekisterillä hyvällä otteella, ja ihan kelpo ääntämyksellä. Tosin ihan ei laulu ole kympin arvoista mutta onhan pojalla aikaa vielä kehittyä. Paukkuja löytyy, joten siihen homma ei tule kaatumaan.

Kitaristikaksikko Antti Kilpi ja Jarno Suodenjoki ovat yhtyeen pääsääntöiset biisinikkarit, ja on todettava homman olevan melko hyvissä käsissä. Riffeihinsä herrat ovat saaneet mielenkiintoisia ulottuvuuksia, joita varsinkin Free Fallilla kuuntelee varsin mielellään. Kappale kuitenkin kaipaisi hitusen enemmän potkua takamuksiin, sillä se tuntuu ajoittain käyvän varsin raskaalla polttoöljyllä, ja hitaasti. Tosin siihen osittain vaikuttaa Janin tyyli laulaa tällä kappaleella. Tempo nousee levyn loppua kohden saaden samalla lisää ilmaa siipien alle. Myös vokalisointi muuttuu synkeämmäksi, ja entistä miehekkäämmäksi.

Lopulta ihan viimeisellä kappaleella höllätään hieman mutta Garden Of Eve ei kaikessa herkkyydessään häpeä yhtään nopeammille kappaleille. Päinvastoin se saa yhtyeen osoittamaan taitonsa myös hitaamman materiaalin saralla. Nyt sopu on saavutettu, eivätkä tempolajit taistele toisiaan vastaan.

Kaiken kaikkiaan pienen pienistä puutoksista huolimatta yhtyeen potentiaali on käsin kosketeltavaa ja selkeästi aistittavaa. Pakko se on tähän loppuun todeta, että jos minulla olisi levy-yhtiö, niin vanhan kotikontuni kamut olisivat ehdottomasti yksi tallini kiinnityksistä.